Intuitio apuna

Minulle tapahtui kerran työtilanteessa seuraavaa. Murrosikäiset pojat nahistelivat, painivat, hyppivät ja kiroilivat keskenään koulussa ja pienemmät oppilaat seurasivat kauhistuneina sivusta tilannetta. Hengittelin muutaman kerran ja katsoin hetken tilannetta sivusta. Sitten päätin vain mennä tilanteeseen oikeastaan mitään päätöstä omasta reagointitavastani tekemättä etukäteen. Laskin vain käden erän pojan hartioille ja olin hiljaa. Kohta tuo lauma poikia istui hiljaa paikoillaan. Myöhemmin tajusin, että toimin täysin intuitioni varassa. Intuition? Mitä se sellainen on?

Olen vasta lukenut kirjan nimeltä Käytä intuitiotasi, hyödynnä mielesi mahtava voima, Tony Dunderfeltiltä. Kirjassa sanotaan: "Intuitio on Kleinin mukaan ennen kaikkea havaitsemaan oppimista. Sen avulla opitaan havainnoimaan, mitä ympärillä tapahtuu ja toimimaan askel askeleelta ilman, että tarvitsee pysähtyä ja tutkimalla tutkia, mitä menneisyyden mallit kertovat.(P.S. Me usein tarraudutaan menneisyyden malleihin.) Intuitiivinen toiminta on tilanteen kokonaishahmon näkemistä ja luottamista siihen, että oma alitajunta tuottaa tilanteeseen nähden oikean toimintamallin."

Voipi kuulostaa vähän hankalalta, jos ei ole perehtynyt kirjaan. Itselleni jäi kirjasta tunne, että intuitio on suuri mahdollisuus, kun sen saa avuksi ja käyttöönsä. Kirja sisälsi harjoituksia, joita itse tajuan tekeväni jonkin verran luonnostaan. Ehkäpä sinäkin? Kaikenlaiset läsnäolo-harjoitukset, rentoutuminen ja kehon kuunteleminen mahdollistavat intuition kehittymistä.

Intuitiohan on tavallaan alitajunnan tai tiedostomattoman ottamista avuksi ja rinnalle rationaalisen ajattelun kanssa. Itse käytän alitajunnan mahdollisuuksia tilanteissa, jotka tuntuvat vaikeilta käsitellä tai ratkaista. Annan tavallaan alitajunnalle käskyn, että tuollaista ja tällaista asiaa haluaisin työstää, tee sinä osuutesi. Usein vaikka unet sitten antavat vastauksia tai muuten vain kärsivällisesti odottamalla alitajunta antaa tarvittavaa tukea asiaan. Aika vaikeaa ja herkkyytäkin vaativaa, mutta toisaalta usealle hyvin luontaista. Vähän niin kuin kuudes aisti siis, tuo intuitio. Olisiko sinulla jotain kokemuksia intuition voimasta?

Anna minun tehdä virheitä!

Tyttöni tiputti vehnäjauhot leipoessaan muovailuvahataikinaa. Hän tuhahti jotain itselleen, jolloin toinen tyttöni totesi, että virheistä oppii. Tilanteesta syntyi mukava keskustelu. Toinen tytöistä kysyi, miksi opettajat hermostuvat niin usein, jos epäonnistuu. Hyvä kysymys! Vastasin kysymykseen, että ehkeivät opetkaan ole saaneet epäonnistua lapsena, joten heidän on vaikea hyväksyä toisen epäonnistumista.

Pelkäänkö minä epäonnistumista? Pelkäätkö sinä? Onko mukavampaa liikkua tutuilla vesillä? Mitä tapahtuu, jos mokaan? Uskon, että pelkään vain ja ainoastaan omaa itseäni ja omia tunteita. Vaikka uskottelenkin ehkä itselleni, että muiden tunteet ja suhtautuminen pelottavat. Viime kädessä pelkään, että en kelpaa. Kenelle? No, itselleni. Eikös?

Sain tavata vasta ihmisen, joka ei tuntunut pelkäävän virheitä. Ihmettelin, ihailin ja innostuin. Sain valtavasti lisää uskoa itseeni. Ajauduin kai siksi tännekin. Miksi? Koska tämä on tällä hetkellä minun paikkani luoda uutta. Oppia. Epäonnistua. Jäsentää. Rohkaistua. Liikkua viluisillakin vesillä.

Tiedätkö mitä, Maikki? Kun kuljet silmät auki ja uskot itseesi, saat sen, mitä haluat. Elämä kuljettaa sinua vääjäämättä sitä kohti, minkä näet tärkeänä. (Oikeastaan elät sitä jo nyt.) Sinun ei tarvitse kulkea hampaat irvessä. Ei puskea. Sinä saat soljua. Saat luovia. Saat hengittää. Saat nauraa. Ja katsoa, kun elämä vie. Sinä, vain kyytipoikana. :)

-Luottamusta, sinulle ja minulle!