Tein ihanan pienen mielikuvaharjoituksen herättyäni. Menin sohvalle makaamaan muutamien venyttelyjen jälkeen. Lähdin käymään kehoani läpi käsilläni painaen kädet hellästi kunkin kehon osan päälle ja puhuin näille osille myötätuntoisesti. "Sinä lonkka olet kantanut pienintä aarretta kyljelläsi...sinä hartia olet yrittänyt kovasti kantaa selälläsi päivän kuormia..sinä pää olet ajatellut, yrittänyt selvittää, hallita, ajatella asioita kovasti..sinä polvinivel olet monenlaista kulkua ja askelta taittanut..jalanpohja, miten hyvää tekee sinua silittää, hoitaa ja helliä jne. Luettelin ihan asioita, joita mikäkin kehonosa oli kantanut, missä oli joutunut koville jne.
Olipa ihana huomata, miten keho pehmeni, lämpeni ja muuttui joustavammaksi. Koskaan ei tarvitse olla niin kiirus, ettei jouda kuuntelemaan omaa kehoaan, suhtautumaan siihen lämmöllä ja kiitollisuudella.
Kiitos, että kannat tämänkin päivän minua. Otat tunteita ja ajatuksia vastaan, huolehdit minusta viestittämällä keholla eli itselläsi, milloin on hyvä aika pysähtyä, milloin liikkua, milloin syödä, milloin koskettaa, milloin loitota, milloin puhua, milloin vaieta jne.
Ihana, ihmeellinen Luojan luoma keho. 😍
Suhtaudu minuun lämmöllä, lempeydellä ja myötämielisesti. Sen sinä olet ansainnut nyt ja aina, ilman tekoja tai tekojen kanssa.
