Olen lueskellut viime aikoina kirjaa Myötätuntoinen mieli, Paul Gilbertiltä. En ole päässyt vielä teoriaosuutta pitemmälle (sitä riittääkin muutaman sataa sivua), mutta ehkä jonkun sanasen voisin kertoa jo lukemastani.
Ydinajatus tiivistettynä on jo meille monelle tuttu. Kaikista oleellisinta mielemme kannalta on se, kuinka suhtaudumme itseemme. Myötätunto sanana määritellään kirjassa seuraavasti: "Myötätunto on perusystävällisyyttä sekä syvällistä tietoisuutta omasta ja muiden elollisten olioiden kärsimyksestä yhdistettynä haluun ja pyrkimykseen vähentää sitä."
Teoriaosuudessa käydään läpi kyseistä asiaa monesta eri näkökulmasta. Ymmärrän (ja kirjassa myös mainitaan), että kuivakankin oloista teoriaa on tärkeää hahmottaa siksi, että se auttaa ja helpottaa itse käytännön toteutusta. (Esim. tilanteessa, kun haluaa kehittää myötätunnon taitoaan, mutta myös missä tahansa psyykeen harjoituksessa.)
Jos nostan pari asiaa teoriaosuudesta. Yksi oleellinen asia on huomata, että meidän geenimme ja varhaislapsuuden kokemuksemme eivät ole omaa valintaamme. Jo tämän ymmärtäminen syvällisesti kasvattaa myötätuntoa kokemuksiamme ja elämäämme kohtaan. (Kirjassa käydään mm.syvällisesti läpi, kuinka tunteemme ovat "jalostuneet" matkan varrella ja kuinka tietyt tunteet ovat vanhoja ja voimakkaita sekä pysyviä.)
Toisena mielenkiintoisena asiana teoriaosuudessa koin sen, että ihmisen aivoista on löydetty ainakin kolme erilaista, tärkeää tunteiden säätelyjärjestelmää. Nämä ovat: 1.Motivaatio, innostus, elinvoima. 2.Tyytyväisyys, turvallisuus, yhteisyys. 3.Viha, ahdistus, inho. Nuo järjestelmät ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Kyseinen pelkistetty yleistys, todellisuudessa monimutkaisesta järjestelmästä, antaa osviittaa siitä, kuinka erilaiset tunteet syntyvät.Ymmärsin, että kullakin järjestelmällä on tärkeä rooli tunne-elämämme säätelijänä, mutta jotka tarvitsevat toinen toistaan. Esim.numero kakkonen eli tyytyväisyys, turvallisuus ja yhteisyys toimii tärkeänä tasapainottavana tekijänä tuossa kolmen tunnejärjestelmän liitossa.
En tiedä, saitko mitään irti referaatistani?! Ehkä tämä on lähinnä tällaista tiivistelmää itselleni juuri opitusta. Asia on vähän hankalaa, eikä tarkoitukseni olekaan käydä asiaa seikkaperäisesti läpi. Minua jo kovasti kiehtoo kirjan toinen puolisko eli käytännön harjoitukset. Palaan niihin mahdollisesti eri postauksessa.
Myötätuntoisin ajatuksin,
Maikki
P.S. Voimmehan vain kuvitella, millaiset eväät mahdollinen myötätuntoinen mieli antaa paitsi itsellemme myös läheisellemme? Huh, kun puhutaan tärkeästä asiasta.
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
maanantai 7. marraskuuta 2016
Väräjää edelleen
Jatkan vielä edellisen postauksen aiheen (joka jäikin vähän raapaisuksi) pohdintaa anonyymin toiveesta.
Olin eräänä päivänä yksin liikenteessä, ns.vapaalla. Kävin lähinnä kauppa-asioilla ja tuuletin pääkoppaani kirjaa lukemalla sekä kirjoittamalla. Liikennevaloissa odotellessa valojen vaihtumista oivalsin kyseisen asian. Tai ehkä paremminkin tiedostin kyseisen asian. Että "väräjän". Suojatietä ylitti ihminen, joka herätti minussa jänniä tunteita. Huomasin, että edes kuulematta kyseistä ihmistä hänen ulkoinen olemuksensa sai aikaan minussa tunteita, jotka olivat siis yksin minun, eivätkä siis liittyneet häneen.
Jos kävisi niin, että olisin jostain syystä tavannut tuon ihmisen. Mitä meidän välillämme olisi tapahtunut? Olisiko minun väräjämiseni vaikuttanut tuohon toiseen ihmiseen? Luultavasti. Olisin tietysti saattanut yrittää piilottaa nuo tunteeni, mutta olisiko tuo toinen ihminen aistinut ne kuitenkin? Ehkä. Eli väräjämme, halusimme tai emme. Vai, eikös?
Mitä tuo väräjäminen tässä yhteydessä siis voisi olla? Olisiko se tunteita ja ajatuksia, jotka toinen ihminen vastaanottaa omien tunteiden ja ajatuksiensa suodattamana?
Miksi koen, että lapset väräjävät kauniisti? Varmaan siksi, että heidän tunteensa ja ajatuksensa eivät ole niin kerrostuneita ja pinttyneitä. He ovat huomattavasti aidompia kuin aikuiset.
Mietin vielä, että ja jos olemme ihmisinä tietoisia tunteistamme ja ajatuksistamme, eikö meidän ole helpompi olla tietoisia myös toisen mahdollisista vastaavista? Se olikin ehkä tuo välähdyksenomainen hetki, kun ymmärsin, että "väräjän", mutta samalla näin myös itseni vähän kuin ulkopuolelta ja tuo "väräjäminen" näkyi minulle itselleni. Vähän kaukaa haettua, ehkä. Enkä taida olla itsekään ihan kartalla vielä asiasta kokonaisuudessaan. Mutta ajattelin aloittaa jostakin, sinähän voisit jatkaa?
Olin eräänä päivänä yksin liikenteessä, ns.vapaalla. Kävin lähinnä kauppa-asioilla ja tuuletin pääkoppaani kirjaa lukemalla sekä kirjoittamalla. Liikennevaloissa odotellessa valojen vaihtumista oivalsin kyseisen asian. Tai ehkä paremminkin tiedostin kyseisen asian. Että "väräjän". Suojatietä ylitti ihminen, joka herätti minussa jänniä tunteita. Huomasin, että edes kuulematta kyseistä ihmistä hänen ulkoinen olemuksensa sai aikaan minussa tunteita, jotka olivat siis yksin minun, eivätkä siis liittyneet häneen.
Jos kävisi niin, että olisin jostain syystä tavannut tuon ihmisen. Mitä meidän välillämme olisi tapahtunut? Olisiko minun väräjämiseni vaikuttanut tuohon toiseen ihmiseen? Luultavasti. Olisin tietysti saattanut yrittää piilottaa nuo tunteeni, mutta olisiko tuo toinen ihminen aistinut ne kuitenkin? Ehkä. Eli väräjämme, halusimme tai emme. Vai, eikös?
Mitä tuo väräjäminen tässä yhteydessä siis voisi olla? Olisiko se tunteita ja ajatuksia, jotka toinen ihminen vastaanottaa omien tunteiden ja ajatuksiensa suodattamana?
Miksi koen, että lapset väräjävät kauniisti? Varmaan siksi, että heidän tunteensa ja ajatuksensa eivät ole niin kerrostuneita ja pinttyneitä. He ovat huomattavasti aidompia kuin aikuiset.
Mietin vielä, että ja jos olemme ihmisinä tietoisia tunteistamme ja ajatuksistamme, eikö meidän ole helpompi olla tietoisia myös toisen mahdollisista vastaavista? Se olikin ehkä tuo välähdyksenomainen hetki, kun ymmärsin, että "väräjän", mutta samalla näin myös itseni vähän kuin ulkopuolelta ja tuo "väräjäminen" näkyi minulle itselleni. Vähän kaukaa haettua, ehkä. Enkä taida olla itsekään ihan kartalla vielä asiasta kokonaisuudessaan. Mutta ajattelin aloittaa jostakin, sinähän voisit jatkaa?
tiistai 1. marraskuuta 2016
Väräjää
Koetan tuoda ihan lyhyesti aamun ajatukseni julki.On jotenkin mukava katsoa itseä ja huomata, kuinka erilaiset ihmiset väräjää minussa. Eli resonoi. Miksi se on niin mukavaa katsella? Ehkä siksi, että hetkittäin osaa päästä irti ja nähdä itsensä vähän kuin ulkoapäin. Siis mitä?
On jotenkin armollista huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmiset elävät jatkuvassa liikkeessä, vuorovaikutuksessa. Jotenkin kaunista, kun hetkittäin saa ymmärtää, että tuo liike etenee niin loogisesti, niin ymmärrettävästi. En tiedä, resonoitko nyt kanssani? Värähteletkö samalla taajuudella vai aivan eri taajuudella?
Jotenkin vain huojentaa huomata, että väräjän joka tapauksessa, halusin tai en. Ehkä tätä pitäisi selittää enemmän. Mutta juuri nyt aika on vähissä ja saan lähteä väräjämään lasten joukkoon. Se on kuulkaa kaunista musiikkia se. Lapsi on yksi upeimmista instrumenteista, mielestäni. Kuulemisiin, ja väräjämisiin!
On jotenkin armollista huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmiset elävät jatkuvassa liikkeessä, vuorovaikutuksessa. Jotenkin kaunista, kun hetkittäin saa ymmärtää, että tuo liike etenee niin loogisesti, niin ymmärrettävästi. En tiedä, resonoitko nyt kanssani? Värähteletkö samalla taajuudella vai aivan eri taajuudella?
Jotenkin vain huojentaa huomata, että väräjän joka tapauksessa, halusin tai en. Ehkä tätä pitäisi selittää enemmän. Mutta juuri nyt aika on vähissä ja saan lähteä väräjämään lasten joukkoon. Se on kuulkaa kaunista musiikkia se. Lapsi on yksi upeimmista instrumenteista, mielestäni. Kuulemisiin, ja väräjämisiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)