Tiedät, joka elät ruuhkavuosia, että toisinaan mopo meinaa (väkisinkin) karata käsistä. Niin minullakin. Olisi niin monta mukavaa juttua tehtävänä ja niitä ei-mukaviakin. Lisäksi eläminen huomisessa tai eilisessä lisää painotaakkaa tuntuvasti. Unohtuu, että vähemmän on enemmän.
On ihan pakko kertoa, että näin eilen pienen vauvan. Katselin häntä ja heti muistin. Siinä se on. Täydellinen esikuva minulle, elämäni suorittajalle. Kiire lakkasi, kun katselin tuota äitiinsä sokeasti turvaavaa ihmettä. Niin täydellinen, että minunkin, raadollisen sinnetännetuonnesinkoilevan ihmispoloisen, mieli rauhottui.
Lumi
laskee huntunsa
turvaksi puiden ylle.
Liekki
lepattava valoksi,
ihmismielen voimaksi pimeyteen.
Vähän
tarvitsee hän,
joka paljon sai.
Rauhallista joulun aikaa minulle ja sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti