Tekkeepä metkaa vähän kuin ajelehtia pilven päällä.☺ Eli? Kysymys on siitä hyvästä olosta, kun olen voinut tehdä kehomeditaatioharjoituksen. Noita harjoituksia löytyy netistä roppakaupalla.
Olen tainnut aiemminkin hämmästellä ihmisen kehon ja mielen yhteyttä. Taaskin hämmästelen. Miten paljon voimmekaan saada hyvää mieltä sekä oloa kuuntelemalla kehomme eri kohtien viestiä lempeydellä ja myötätuntoisuudella. Ottamalla kehosta eri kohtia tuohon lämpöisen käden alle tai kuvitteellisen lämpöisen kääreen alle. Saamme suhtautua kipua, kireyttä, kovaakin työtä tekeviä kehon kohtia kohtaan kiitollisuudella.
Uskon, että psyykkeemme näkyy kehossamme. Hoitamalla kehoa hoidamme mieltämme ja päinvastoin. Miksi se sitten on niin vaikeaa ymmärtää? Tai miksi emme sitten aina muista hoitaa kehoamme? Edelleen uskon, että ihmisen pitää saada hyviä kokemuksia ja löytää se oma reitti tutustua omaan kehoonsa. Kukaan toinen ei voi tehdä sitä työtä puolestamme. Tähän liittynee myöskin ruoka, jolla vatsamme täytämme ja liikunta, jolla kehoamme huollamme.
Silti. Toisinaan en muista, että se sokeri ei tee hyvää keholleni. Ihan oikeasti. Tai että sen makuuasennon parempi vaihtoehto voisi olla liikunta. Siksi, ja se juuri kasvattaa minussa armollisuutta itseäni kohtaan. Edelleenkään, minun ei tarvitse olla ihmistä kummempi. Enkä ole, vaikka haluaisinkin. Saan ajelehtia sen pilven päällä. Ja luottaa. Niin kuin tuo pikkupoika. Onnellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti