Tuli ajatus yön hiljaisina tunteina. Kuinkahan muotoilisin sen?
Minulla on asioita ja tilanteita, jotka herättävät tunteita, jotka puolestaan herättävät epämukavia ajatuksia ja edelleen tunteita. Voin ikäänkuin hidastaa noita tilanteita mielessäni ja saada näin ikäänkuin paremmin otteen noista tilanteista tai asioista. Lieköhän sinulla on sellaisia? Oletko hahmottanut noita tilanteita itsellesi vai oletko kenties torjunut nuo ei-kiinnostavina pois? Minäkin olen tehnyt niin joskus ja teen kai edelleenkin niin toisissa asioissa. Ymmärrettävää.
On kuitenkin asioita, jotka "sulkemalla pois" samalla kapeuttavat hurjasti elämisen vapautta ja keveyttä. Luulen, että kaikki ihmiset kokevat joka tapauksessa toisinaan epäkiitollisia tunteita. Miten noiden tuttujen seuralaisten kanssa pärjäisi parhaiten? Sinulla olisi varmasti hyviä neuvoja?
Niin se yöllinen väläykseni oli kai jonkinlainen mielikuvaharjoituksen tulos. (Huom.kehomeditaatioharjoitukset!) Ehkä voinkin kasvattaa lempeyttä noita tunteita kohtaan. Suhtautua niihin vastaanottavaisella mielellä, rauhasta käsin. Tuntuu jo heti paremmalta. Saan ikäänkuin etäisyyttä noihin joskus hyvinkin piinaaviin ja kehää kiertäviin tunteisiin ja ajatuksiin. Pyörä ikään kuin hidastuu. Tulee hengitystilaa. Tulee liikkumatilaa. Ei ollenkaan hassumpaa. Ymmärtää ja saada kokea, että nuo tunteet ja ajatukset ovat kuin perhosia, jotka lennähtävät yhtäkkiä paikalle, mutta lähtevät myös yhtä yllättäen pois. Kukaan ei ole käskenyt vangita niitä.
Vankilassa ei ole hyvä olla. Kaikkihan sen tietävät. Tuo mielen vankila, ei sekään ole hääppöinen paikka. Silti me ihmispolot joudumme siellä usein elelemään. Halusimmepa tai emme. Lohduttavaa vai lohdutonta. Lohduttavaa, sanoisin. Mitähän mieltä sinä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti