Näytän ajautuvani nykyään myötätuntoa käsittelevien kirjojen pariin ja sitä kautta tännekin kirjoittelen samaisesta aiheesta mielelläni tiivistäen oppimaani. Jotenkin uskon vahvasti, että itsemyötätunnosta on tulossa "suositumpikin" asia, kun ihmiset hoksaavat sen tuoman avun arkiseen elämään.
Viime aikoina olen lueskellut kirjaa Itsemyötätunto, Grandellilta. Kirjassa kerrotaan aluksi mielen suojavalmiudesta ja sitten vastapainoksi myötätuntovalmiudesta, joka on ikään kuin lääke tuolle usein liian ison roolin ihmisen mielessä saavalle suojavalmiudelle.
Suojavalmius sisältää usein sellaisia tunteita kuin ahdistus, viha, syyllisyys ja häpeä. Tärkeitä tunteita, joilla on pääasiallinen tehtävä pitää meidät hengissä ja huomioida mahdolliset uhat. Nuo tunteet ovat usein epämiellyttäviä kaikessa hyväntahtoisuudessaan ja siksi pyrimme niistä äkkiä eroon. Kyseinen suojavalmius voi muodostua kuitenkin ongelmaksi. Se voi ylisuojella meitä, laittaa meidät ylimurehtimaan/märehtimään, antaa meille toimimattoman tunneviestin tai laittaa meidät käyttämään kohtuutonta itsekritiikkiä.
Ylisuojelemisen kompastuskivi voisi olla se, että ns.kuvitteellinen palohälytin alkaa piippaamaan liian herkästi. Murehtimisen kompastuskivi pyörittää samoja ajatuksia nauhana edes ja taas, joka ei vie ongelmanratkaisua eteenpäin. Toimimattoman tunneviestin kompastuskivi kertoo tilanteista jossa jokin tunne ohjaa tekemään sinua jotakin, mikä ei ole sinulle hyväksi. Esim.häpeän piilottamalla ihminen voi tehdä töitä valtavasti, (peittääkseen riittämättömyytensä), jolloin tunne ohjaa ns.väärään toimintaan. Itsekritiikki puolestaan liittyy vihan, syyllisyyden ja häpeän tunteisiin, joiden noustessa pintaan ihminen rupeaa ns.sättimään ja kritisoimaan itseään.
Suojavalmiudesta emme kirjan mukaan pääse eroon eikä sitä pidäkään yrittää tehdä. Kuulema Dalai-lamakaan ei ole elinikäisten myötätuntoharjoitusten jälkeen päässyt siitä eroon. Kysymyksessä on tärkeä valmius, jota täytynee kuitenkin vähän katsella ja kuunnella ns.kauempaa.
Myötätuntovalmius sisältää sellaisia tunteita kuin myötätunto, turvallisuus, tyyneys ja tyytyväisyys. Kyseisen valmiuden harjoittamiseen kirja antaa omat vinkkinsä, joita en ole vielä kaikkia läpikäynyt.
Kirjassa lukee hyvin tiivistetysti: "Siinä, missä suojavalmius saa meidät välttelemään vaikeita tilanteita, ripaus itsemyötätuntoa voi auttaa meitä rohkaistumaan ja tekemään itsellemme tärkeitä asioita."
Mitä sinä luulet, millaisia myötätuntoharjoituksia kirjassa esitellään? Olisitko valmis puhumaan itselle nätisti? Olisitko valmis kiinnittämään huomiota noihin suojavalmiuden kompastuskiviin, jotka hyvin karkeasti esittelin edellä? Millaisia pelkoja sinulla herää, jos olisitkin yhtä ystävällinen itsellesi kuin parhaalle ystävällesi? Näistäkin asioista kirjassa kerrotaan. Mielenkiintoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti