Oikein kiltit

Olen kahlannut viime päivinä kirjaa nimeltä Oikein kiltit. Kirjan on kirjoittanut Anna-Liisa Valtavaara. Olen löytänyt itsestänikin aikoinaan kiltteyttä, jota olen voinut työstää myöhemmin. Nykyään ein sanominen sujuu jo kohtuullisen hyvin. Ja myös joonkin sanominen, kun niikseen sattuu.


Kirjassa oli yksi mainio kohta (monen muun lisäksi), jonka aion lainata tähän. "Tyytyväisyys ja kiitollisuus ovat kuin levähdyspaikka, jossa voi tankata itsensä kylläiseksi. Ne auttavat jaksamaan kiireenkin keskellä paremmin kuin tyytymättömyys. Kannattaa miettiä, miten voisi tarkentaa omaa vaatimustasoaan ja asenteitaan sellaisiksi, että pystyisi olemaan mahdollisimman usein tyytyväinen."


Täällä lukee myös: "Väärin kiltit ovat harvoin tyytyväisiä, vaikka tekisivät asioita miten paljon tai hyvin tahansa, puhumattakaan, että he olisivat tyytyväisiä omaan persoonaansa.Tyytymättömyyttä tuo erityisesti heitä riivaava täydellisyyden tavoittelu ja siitä johtuva loputon riittämättömyyden ja huonouden tunne."


Joo-o. Onpa siinä miettimistä. Kyllä. Kaivan kyllä taas kiitospäiväkirjan tuohon hollille. Voisiko sen kirjoittamisesta tulla tapa?