Olen lueskellut viime aikoina kirjaa Myötätuntoinen mieli, Paul Gilbertiltä. En ole päässyt vielä teoriaosuutta pitemmälle (sitä riittääkin muutaman sataa sivua), mutta ehkä jonkun sanasen voisin kertoa jo lukemastani.
Ydinajatus tiivistettynä on jo meille monelle tuttu. Kaikista oleellisinta mielemme kannalta on se, kuinka suhtaudumme itseemme. Myötätunto sanana määritellään kirjassa seuraavasti: "Myötätunto on perusystävällisyyttä sekä syvällistä tietoisuutta omasta ja muiden elollisten olioiden kärsimyksestä yhdistettynä haluun ja pyrkimykseen vähentää sitä."
Teoriaosuudessa käydään läpi kyseistä asiaa monesta eri näkökulmasta. Ymmärrän (ja kirjassa myös mainitaan), että kuivakankin oloista teoriaa on tärkeää hahmottaa siksi, että se auttaa ja helpottaa itse käytännön toteutusta. (Esim. tilanteessa, kun haluaa kehittää myötätunnon taitoaan, mutta myös missä tahansa psyykeen harjoituksessa.)
Jos nostan pari asiaa teoriaosuudesta. Yksi oleellinen asia on huomata, että meidän geenimme ja varhaislapsuuden kokemuksemme eivät ole omaa valintaamme. Jo tämän ymmärtäminen syvällisesti kasvattaa myötätuntoa kokemuksiamme ja elämäämme kohtaan. (Kirjassa käydään mm.syvällisesti läpi, kuinka tunteemme ovat "jalostuneet" matkan varrella ja kuinka tietyt tunteet ovat vanhoja ja voimakkaita sekä pysyviä.)
Toisena mielenkiintoisena asiana teoriaosuudessa koin sen, että ihmisen aivoista on löydetty ainakin kolme erilaista, tärkeää tunteiden säätelyjärjestelmää. Nämä ovat: 1.Motivaatio, innostus, elinvoima. 2.Tyytyväisyys, turvallisuus, yhteisyys. 3.Viha, ahdistus, inho. Nuo järjestelmät ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Kyseinen pelkistetty yleistys, todellisuudessa monimutkaisesta järjestelmästä, antaa osviittaa siitä, kuinka erilaiset tunteet syntyvät.Ymmärsin, että kullakin järjestelmällä on tärkeä rooli tunne-elämämme säätelijänä, mutta jotka tarvitsevat toinen toistaan. Esim.numero kakkonen eli tyytyväisyys, turvallisuus ja yhteisyys toimii tärkeänä tasapainottavana tekijänä tuossa kolmen tunnejärjestelmän liitossa.
En tiedä, saitko mitään irti referaatistani?! Ehkä tämä on lähinnä tällaista tiivistelmää itselleni juuri opitusta. Asia on vähän hankalaa, eikä tarkoitukseni olekaan käydä asiaa seikkaperäisesti läpi. Minua jo kovasti kiehtoo kirjan toinen puolisko eli käytännön harjoitukset. Palaan niihin mahdollisesti eri postauksessa.
Myötätuntoisin ajatuksin,
Maikki
P.S. Voimmehan vain kuvitella, millaiset eväät mahdollinen myötätuntoinen mieli antaa paitsi itsellemme myös läheisellemme? Huh, kun puhutaan tärkeästä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti