-Ei tästä mitään tuu. Aina sama juttu! Sellainenhan mää oon.
-Hyvä, Maikki! Sinä uskalsit. Joo, ymmärrän sua. Tunnet, ettet onnistunut. Eipä se ole ihme, että niin tunnet. Olet matkalla. Mennään pikkuhiljaa eteenpäin. Olen tukenasi.
Tässä pieni kuvitelma, millaisen kaverin kanssa Maikki voisi päivänsä viettää. Maikki huomaa, että on aivan ratkaisevaa hänen hyvinvointinsa kannalta, millä tavalla hän keskustelee itsensä kanssa. Eipä sitä kannata mitä tahansa pajun köyttä syöttää niin läheiselle ihmiselle kuin itselleen. Hänen kanssaan kun täytyisi elellä lopun elämää. Nii-in, millaisia ääniä siis kuuntelenkaan ja kuuluuko niissä sen vastuullisen aikuisen ääni, jonka soisi kuuluvan? Jaaa-a. Hmmm.
Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Yhdenkin päivän aikana on monenlaisia tilanteita, jotka jättävät jäljen - tai "äänen". Mutta tuota ei niin tule ajatelleeksi, että se ääni ei ehkä olekaan sellainen, jota kannattaa kuunnella. Sitä varmaan tottuu kuuntelemaan ja uskomaan sitä ensimmäistä ääntä (ehkä se juurtuu lapsuudesta, totutuista rooleista tmv.?). Eihän se aina varmastikaan ole väärässä, mutta useammin voisi työntää sen syrjään ja etsiä tuon mainitsemasi vastuullisen aikuisen äänen. Ja että se ei ole äitisi tai isäsi ääni :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Juuri samanmoisia ajatuksia minullakin...huomaa yhtäkkiä vaan kuuntelevansa jonkun ihan muun ääntä. Eikä sitä "huonoa" ääntä tosiaan edes erota helposti ajatusten virrasta, niin tutut litaniat se ääni päästää tulemaan.
VastaaPoista