Valo
Siellä, missä on valo,
siellä on varjo.
Ei ole valoa ilman varjoa,
ei varjoa ilman valoa.
Kunpa aina näkisin valon,
eli varjon.
Silloin minulta ei mitään puutu.
Mitähän Maikki miettii? Sitä, että on niin helppo ottaa ja vaikea antaa. Kevään valossa näkee. Syksyn pimeys lamaannuttaa. Niin, onko niin kauan hyvä, kun on hyvä? Entä kun on huono, onko aina huono? Sitä Maikki vain miettii, että pahalla olollakin on paikkansa. Ei siitäkään tarvitse pyristellä pois. Kuin ei hyvästäkään olosta. Olla vain. Kiitos. Kaikella on aikansa.
Hei! Kirjoitit, että "pahalla olollakin on paikkansa", ja ettei siitä tarvitse pyristellä pois.
VastaaPoistaTämä kuulostaa toisaalta hyvälle, mutta toisaalta vaikealle. Kuinka pitkälle olisit valmis olemaan pahassa olossa ja hyväksymään sen. Ihmisellehän on kenties luontaista hakea sitä hyvää oloa, keksiä piristystä jne..
Kiitos kommentista!Hienoa saada keskustelua tänne. Niin minäkin luulen, että "pahasta olosta" tekee mieli poistua nopsaan tai niin koen itsekin. Ehkä jäljestäpäin on helppo sanoa, että pahallakin ololla oli paikkansa. Näkee sen antaman mahdollisuuden. Toisaalta ihminen on oppivainen. Itse olen kokenut, että sellainen paha olo, josta ei ole ollut helppoa oikotietä pois on juuri se mahdollisuuksia avaava kohta.Silloinhan pahan olon kanssa on opittava olemaan ja hyväksymään sellaiset ikävät tuntemuksetkin tunteina kuuluviksi ihmiselämään. Tämä taas lisää uskallusta toimia rohkeammin ja tehdä ns.pelottaviakin asioita, kun ymmärtää, ettei ne pelottavat tai inhottavat ajatukset vieneet minua viimeksikään mihinkään.En tiedä, vastasinko edes anonyymin kysymykseen, mutta ehkä tästä voisi jatkaa keskustelua?
VastaaPoistaLuin vasta tunteista sellaista, että hyvä sääntö on vahvistaa positiivisia tunteita ja tyynnyttää (ei tukahduttaa) negatiivisia tunteita. Aika hyvä kehoitus!
VastaaPoista