Metsä,
Luojan syli.
Avoin, yön kyynelille.
Olen lukenut lehdistä ja netistä siitä, kuinka luonto rauhoittaa levotonta ihmismieltä. Asiasta on tehty ihan tutkimustakin. Syke ja verenpaine laskevat, lihasjännitys ja stressihormonien määrä vähenee. Mieliala kohenee 20 minuutissa ja jo toipuminen alkaa viidessä minuutissa. Ajatella!
Itselläni on jonkin verran kokemusta tuosta luonnon omasta lääkkeestä, mutta enempikin voisin hyödyntää sitä. Huomaan, että luonnossa liikkuminen on opeteltavissa oleva asia. Kun sen tarjoamaa hyvää oloa saa kerran maistaa, niin tietää, mitä sieltä on mahdollista saada. Noin niinku vinkkinä.;-)
Ja ne tunteet. Juurikin metsässä ne saavat virrata vapaasti! Aaah ja kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti