Että on ihmisen hyvä olla, kun häntä muistetaan. Merkkipäivää viettäessäni olen saanut paljon onnitteluja ja muistamisia. Olen otettu. Tuntuu hyvälle!
Mieleeni tuli ajatus. Ehkä aika yksinkertainen, mutta jotenkin niin mullistava, että sen toistaminen ja muistaminen yhä uudelleen tekee ihmeitä. Tarvitsen huomioimista ja hyväksyntää. Sinäkin tarvitset. Presidenttikin tarvitsee. Pultsari tarvitsee. Siivooja tarvitsee. Pieni lapsi tarvitsee. Iso lapsi tarvitsee. Vanhus tarvitsee. Syrjäytynyt tarvitsee. Uraohjus tarvitsee. Pappi tarvitsee. Kaikki. Me kaikki tarvitsemme.
Mitä jos pitäisimme ohjenuoranamme ajatusta; "Jokainen ihminen tarvitsee hyväksyntää."? Onko paha? Onko liian vaikea ajatus? Ehkä. Ihmismielelle. Mutta. Jos edes teoriassa, huoneen tauluna? Muistolauseena?
Huomaan, että tuo raamatun kaksoiskäskyäkin muistuttava ohjenuora pitää suuren viisauden sisällään. Huomaan myös, että ihminen on hyvin pieni ja avuton kaikessa ihmeellisyydessäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti