Miksi "poteroidumme"?

Maikki saa seurata työssään ihmisen kasvua ja kehitystä. Pieni ihmisen alku on hyvin hellyttävä kaikessa avuttomuudessaan. Hän luottaa ja uskoo, että läheiset ihmiset täyttävät hänen perustarpeensa ja turvan. Aika pian lapsessa näkyy hänen syntymälahjana saatu temperamentti, jonka saattelemana ja ympäristön vaikutteita imien lapsi jatkaa elämäänsä. Oman tahdon ilmaukset alkavat näkyä noin vuoden ikäisenä, riippuen temperamentista ja ehkäpä myös ympäristötekijöistä.

On erittäin mielenkiintoista, mitä lapsen kehityksessä tapahtuu noina alkuvuosina ja kuinka ympäristön tapahtumat vaikuttavat siihen. Ylipäätään ihmisen kasvu ja kehitys kiinnostavat Maikkia. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, erityinen. Jokainen lapsi vaatii periaatteessa omanlaisensa kasvualustan toimiakseen ideaalisti. Kun pieni lapsi kokeilee rajoja hän saa palautetta usein vanhemmiltaan. Mielenkiintoista on, että toisen lapsen herkkyys ottaa palautetta on erilainen kuin toisen. Jo vuosikkaassa voi nähdä tämän eron. Sinkkosen mukaan on hyvä, että lapsi oppii tuntemaan syyllisyyttä vääristä teoistaan.

Miksi Maikki rupesi pohtimaan pienen ihmisen elämän alkutaivalta? Yritän johdatella omia ajatuksiani siihen, miksi me jo aikuiset ihmiset niin usein "poteroidumme" tai "asemoidumme" meille hankalissa tilanteissa. Tiedäthän, aikuinen ihminen ajelemassa autoa käsimerkkejä näytellen tai vaikkapa ihan vain Maikki lapsen tasolle joutuneena väitellen lapsensa kanssa. Tai kansanedustajat väittelemässä kuin jotakin elämää suurempaakin olisi tapahtumassa. Onhan sitä! Oma minuus uhattuna. Pelko, ettei minua ymmärretä eli ei hyväksytä. Pelko, että en itse hyväksy itseäni enää. (Tunnen ehkä niin voimakasta häpeää, jota en ole tunnustanut edes itselleni, saati antanut itseni tuntea. Häpeää, jonka jo lapsena kätkin, että minut hyväksyttäisiin, hinnalla millä tahansa. Ajattele, jo pieni kahdeksankuinen osaa vierastaa eli hävetä.) Häpeä on mielenkiintoinen tunne, joka muistaakseni pohjautuu useimman ns.negatiivisen tunteen taakse. Arvelen, että häpeällä kasvattaminen on aika yleistä ja myös tehokasta. Tästä olisi kiva saada lisää tietoa.

Tässä kohdin voisin miettiä sitä,  kuinka olen oppinut kantamaan syyllisyyttä tai häpeää. Tai kuinka olen tullut ymmärretyksi ja kuulluksi lapsena tai aikuisena. (En tarkoita, että ymmärretyksi tuleminen olisi ollut pahojen tekojen hyväksymistä.)

Miksi Maikki sitten "poteroituu" tai joku muu tekee näin, vaikka hän ymmärtää, ettei se ole hyvä väylä ehkä toimia? Hän tekee niin, koska hänellekin on tehty niin. Ja hänelle. Ja hänelle.

Maikki ymmärtää, että pahasta ei pääse eroon. Haluttaisi uskoa, että noihin pahan aiheuttamiin tekoihin voisimme kuitenkin vaikuttaa.Jos edes jonkun kerran enemmän pystyisimme näkemään tuon "poteroituneenkin" sydämeen. Vaikutti tuo ihminen kuinka lapselliselta tahansa. Jokaisella ihmisellä on sydän. On. Paatuneimmallakin rikollisella. Eri asia on, pystynkö uskomaan sitä.