Pieni hetki.
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.
Istun suojaisella terassilla.
Linnut laulavat.
Vesi tippuu rännistä.
Kasvoja ja koko kehoa lämmittää aurinko.
Käy vain hienoinen tuulenvire.
Maikki laittaa vasemman käden peukun ja etusormen yhteen. Hän ankkuroi vahvan hyvän tunteen juuri oppimansa perusteella (kinesteettisen eli tuntoaistin avulla) mielensä sopukoihin. Näitä hyviä hetkiä hän voi kerätä useampia ja vahvistaa näin positiivista tunnetta. Sitten tarpeen vaatiessa hän voi saada samoja sormia yhteen laittamalla saman hyvän tunteen aikaiseksi. Kätsää! Eikös sitä sanotakin, että hyvät hetket kantavat? Nyt olisi ainakin ulkona otolliset hetket nähdä, tuntea, kuulla ja melkein haistaakin kaikki se hyvä, mitä Luoja on meille antanut. Ulos, siis! Aistirikasta kevättä sinulle ja minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti