Ihmeellinen elämä

Vesi noruu ikkunan lasia myöten.
Hitaasti.

Ihminen saa alkunsa,
näkee päivänsäteen.
Huutaa elämän tuskaa,
turvaa, suojaa.

Toisaalla,
luopumisen,
irtipäästämisen
suru.
On kylmä,
hytisyttää,
pelottaa.

Äiti,
vaiti.
Rakkauden silmin.
Niin vähän osasin antaa.
Usein tilanteen edellä.
Kunpa edes hitusen sait,
lämpöä.

Lapsi täysin palkein.
Lapsen uskolla,
töminällä.
Kohti, ei pois.

Vanhus,
hiljaa.
Kuihtunut,
ulkoisesti.
Sisällä kaikki,
eletty elämä.
Kauniina.

Kun joku vielä ottaisi syliin.
Lämmittäisi.

Jokaista.

--

Siellä jossain se ihminen,
se sama.

Onnistuu,
epäonnistuu.
Kävelee kepeästi.
Hymyilee.
Kompuroi, raahustaa.
Pysähtyy.

Menossa vai
tulossa.
Minne vai
mistä.

Vesi noruu ikkunan lasia myöten.
Hitaasti.