Elämän hauraus,
rosoisuus.
Ohut kalvo veden pinnalla.
Tuulen henkäys,
ihminen.
Jostain luin tai kuulin, että haavoittuvaisuus tai sen tunteminen ja kokeminen ovat rohkeutta. Ehkä sitä ei niin haluttaisi ihmisen mieltää. Ehkäpä kuitenkin kokemukset juuri haavoittuvaisuudesta voivat nostattaa ihmisessä rohkeutta tehdä erilaisia, itselle uusia asioita.
Olen ollut huomaavinani, että ihmiset nykyään puhuvat ja kertovat vapaammin omista "heikkouksistaan". Laitoin tuon heikkous-sanan lainausmerkkeihin. Miksi? Ajattelen, että nähtyään tuon "heikkouden" taakse, ihminen ei välttämättä mielläkään sitä heikkoudeksi. Se on ehkä ominaisuus, tunne, uskomus tai mitä vaan. Sellainen asia, johon tutustumalla ja jonka avulla saattaakin löytää itsestään ihan uusia puolia.
Tai, ehkä se heikkous, rosoisuus, jotenkin näyttäytyy niin kauniina ja tarpeellisena osana ihmisyyttä, ettei ihminen hennokaan pitää sitä ns. negatiivisena. Annetaanko, uskalletaanko, antaa sen näkyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti