Viestintää

Ihminen,
peili toiselle.


Kulkee ohitse,
kohti.
Varpaille.
Karkuun.


On vaiti.
Puhuu.
Kuuntelee,
vaiko ajattelee omiaan?


Hymyilee.
Luottaa.
On hapan,
huolissaanko?
Ehkä epävarma.


Pukeutuu siististi.
Solmii hätäisen nutturan.


Viestittää yhtä kaikki,
halusi tai ei.
Viestin vastaanottaja
tulkkaa,
halusin tai en.


Tulipa tällainen pohdinta mieleen käydessäni tilaisuudessa, jossa tapasin monta vierasta ihmistä. Kuulema herkästi yli 70% viestinnästä ihmisten välillä tapahtuu nonverbaalisesti eli muuten kuin sanoin.


Mistähän viestittämämme kertoo? Arvelen, että viestinnällä haemme tasapainoa, tai hyväksyntää toiselta ihmiseltä. (Teoriassako itseltä?) Ja eikö ne tunteet sieltä pilkistelekin taas? Minä ainakin tunsin oman jännitykseni ihan kehossani tuossa uudessa tilanteessa, jossa en tuntenut ketään muuta ihmistä. Luulen, että viestitin omalla kehon asennolla, haluamattani, omaa fiilistäni. Niin, mistäpä minä sen voin tietää, kuinka vastaanottaja viestini tulkkasi.;)


Tuli vaan mieleen, että eipä se ihme, jos toisinaan kommunikointi ihmisten välillä ontuu. On siinä siksi monta vaihetta, ennenkö todellinen viesti edes teoreettisesti voi saapua vastaanottajalle. Mielenkiintoista.