Lukaisin helppolukuisen ja arvokasta asiaa sisältävän kirjan nimeltä Toimiva yhteys. Kirjasta jäi mieleeni otsikon sana myötätunto. Hyvin kuvaava sana, jonka voisin kirjoittaa muistutukseksi itselleni seinälle. (Luin jostakin, että kirjoitettu teksti voi vaikkapa päiväkirjan muodossa vahvistaa asioiden toimivuutta todellisuudessa.)
Olisi tärkeää muistaa suhtautua läheisiin ja yhtäkaikki itseen myötätuntoisesti. Aika yksinkertainen ajatus, mutta hankala muistaa arjessa. Kuulema se toisen näkötorniin kiipeäminen voi olla ihan ratkaisevaa vaikeassa vuorovaikutustilanteessa. Yhtä vaikeaa voi olla siellä omassa näkötornissa pysyminenkin. Varsinkin, jos se on hataralla perustuksella. Kirjassa kehoitettiin ottamaan tunteet todesta. Ne eivät valehtele. Ja jos ei ole pienenä taitoa oppinut, niin asiaa voi harjoitella. Tunnistamalla, nimeämällä jne. Se näkötornin vankkuus on juurikin siitä kiinni, kuinka omien tunteidensa kanssa tulee juttuun. Millä tavalla niihin suhtautuu. Myötätunnolla, väheksynnällä, armottomuudella, kieltämisellä?
Olishan se hulppeaa katsella vähän korkeammalta ja toisenlaisiakin maisemia. Harjoittelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti