Olipa kerran poika, joka itki. Isä sanoi, ettei isot pojat itke.
Olipa kerran tyttö, joka pelkäsi. Äiti sanoi, ettei sinulla ole mitään pelättävää.
Olipa kerran koululainen, joka oli vihainen, kun hänen kaveri kiusasi häntä. Opettaja sanoi, ettet saa olla vihainen ja huutaa tuolla tavalla.
Nämä eivät olleet ainoat kerrat, kun näiltä lapsilta kiellettiin tunteet. Lapsi valitsee mieluummin vanhempiensa ja läheistensä turvan kuin omat tunteensa. Hän puolustaa omaa alkoholisoitunutta, mielialaongelmaista tai väkivaltaista vanhempaansa saadakseen "laumansa" turvan. Hän jopa kantaa vanhempiensa tunteet harteillaan saadakseen hyväksyntää.
Lapsi tarvitsee siis turvaa ja keksii kaikki keinot, etteivät omat vanhemmat hylkää häntä. Samalla hän kokee syyllisuyttä omista tunteistaan. Kun kätkettyä eli märehtivää syyllisyyttä kasaantuu riittävästi puhutaan häpeästä. Lapsi kasaa näin ei-sallitut tunteet mytyksi paitansa alle ja kantaa niitä mukanaan.
Lapsen varttuessa ja kohdatessa muita ihmisiä ja ehkä ns.vastuksia nämä piilotetut tunteet pyrkivät tietoisuuteen. Näin käy usein, kun lapsi saa omia lapsia. Eli se, kuinka sinun tunteisiisi suhtauduttiin lapsena näkyy siinä, kuinka sinä suhtaudut omien lastesi tunteisiin. Aika loogista!
Edellinen on tiivistelmää omin sanoin kirjasta Vahvaan vanhemmuuteen. (Irene Kristen) Kirjan takakannessa lukee: Vanhemmuutemme alkaa muuttua siitä hetkestä lähtien, jolloin uskallamme puhua asioistamme toiselle ihmiselle. Hyvä kuuntelija antaa sitä läsnäoloa, jota vaille lapsena jäimme. Hoitamalla itseämme autamme parhaiten lastamme eteenpäin.
Siitä, kuinka voimme hoitaa itseämme voisinkin kirjoittaa uuden postauksen. Lyhyesti totean, että turvallisen ihmisen läsnäollessa voimme muistella aikaa, kun olimme itse lapsia. Voimme miettiä, miltä näytimme, miten hän tulisi nyt luoksemme (suoraan syliin, pakoilevana, pelokkaana jne.), miten hän suhtautuisi, jos vanhempamme tulisivat tuon pienen lapsen luokse yllättäen jne. Sieltä voisi nousta vihaa, surua, pelkoa ja ehkä myös näiden vaiheiden jälkeen syvää rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti