Luovuuden lähteillä

Taitaa mennä nyt aivan kirjojen esittelyksi tämä blogi, mutta en malta olla sanomatta paria sanaa lukemastani kirjasta Luova lapsi. Tärkeimpiä lapsen luovuuden mahdollistajia ovat kirjan mukaan lapsen vapaus, kunnioitus, normaalit emotionaaliset suhteet, arvot (ei tarkat säännöt vaan opetus, mikä on oikein ja mikä väärin sekä kasvattajan oma malli),oppimisen painottaminen (ei arvosanojen), luovuuden arvostaminen ja huumori.

En rupea noita edellisiä asioita enempää avaamaan. Sen sijaan kehotan lukemaan kirjan. Kirjassa oli oivia esimerkkejä siitä, kuinka omaa luovuutta voi kasvattaa. Minua huvitti, kun tyttöni, joka on muuten kulkenut luovan toiminnan kerhossa tämän talven, pyysi tramppiksella ollessaan minulta, että anna yksi sana. Sanoin jonkin mieleen tulevan sanan ja kohta tyttöni siskonsa kanssa tekivät esityksen, joka sisälsi antamani sanan. Juuri kyseisen kaltaiset harjoitukset avaavat luovuuttamme. Kirjassa niitä oli useita.

Miksi olen niin innostunut luovuudesta? Koen, että luovan ihmisen elo on onnellisempaa. Koen myös kömpelyyttä itse tässä asiassa ja siksi haluan tietoa luovuudesta lisää. Tuntuu, että nykypäivänä on helpompi toimia työelämässäkin, jos on luova. Eli jos ja kun pystyy tekemään luovia ratkaisuja.

Tehdessä muutamia harjoituksia minua melkein oudostutti ja vähän naurattikin. Jopa kyseenalaistin vähän noita harjoituksia ja niiden tehoa. Kuitenkin joku "tulppa" aukesi sisältäni ja koin hyvää fiilistä. On muuten ihana tajuta, että vain virheiden (ja monien virheiden vieläpä) kautta voin oppia ja luoda jotain uutta. Kyllä. Niin tuolla kirjassa luki. ;) Anti mennä vaan.