Väräjää

Koetan tuoda ihan lyhyesti aamun ajatukseni julki.On jotenkin mukava katsoa itseä ja huomata, kuinka erilaiset ihmiset väräjää minussa. Eli resonoi. Miksi se on niin mukavaa katsella? Ehkä siksi, että hetkittäin osaa päästä irti ja nähdä itsensä vähän kuin ulkoapäin. Siis mitä?

On jotenkin armollista huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmiset elävät jatkuvassa liikkeessä, vuorovaikutuksessa. Jotenkin kaunista, kun hetkittäin saa ymmärtää, että tuo liike etenee niin loogisesti, niin ymmärrettävästi. En tiedä, resonoitko nyt kanssani? Värähteletkö samalla taajuudella vai aivan eri taajuudella?

Jotenkin vain huojentaa huomata, että väräjän joka tapauksessa, halusin tai en. Ehkä tätä pitäisi selittää enemmän. Mutta juuri nyt aika on vähissä ja saan lähteä väräjämään lasten joukkoon. Se on kuulkaa kaunista musiikkia se. Lapsi on yksi upeimmista instrumenteista, mielestäni. Kuulemisiin, ja väräjämisiin!