Huokailin aamusella keittiön siivoa, jolloin tarkkakorvainen 4-vuotias sanoi viisaasti minulle: "Laita ekana muki koneeseen."
Lapset ovat viisaita. Miksi Maikin on välillä niin vaikea elää kulloistakin hetkeä? Hengitellä ja tehdä rauhassa yksi asia kerrallaan? Miksi hänellä on niin usein kiire? Miksi Maikin askeleet ovat päämäärättömiä? Sinnetännetuonne-askeleita.
Luen kirjaa nimeltä Kuuntele itseäsi. Siinä kerrotaan, kuinka tavoitteiden ja osatavoitteiden puuttuminen työssä aiheuttaa stressiä. Kotiäidin työssä näin käy helposti. Olen itse tehnyt itselleni jonkinlaisen listan töistä, jotka pyrin hoitamaan päivittäin. Huomaan, että se parantaa työni mielekkyyttä. Aina en pysy vain listassani ja alan "haahuilemaan". En tiedä haittaako se sinällään? Huomaan kuitenkin, että tavoitteita on hyvä olla ja nehän voivat olla myöskin sellaisia kuin että pidätän itselleni puoli tuntia aikaa päivässä tai huomioin jokaista lasta tänään jotenkin.
Kirja on vasta puolessa välissä,
mutta sisällysluettelosta voin lukea, että liialliseen stressiin vaikuttavat myös seuraavat asiat: Jos emme kuuntele kehomme varoitusmerkkejä. Emme rentoudu säännöllisesti. Asetamme liian suuria vaatimuksia itsellemme- ja muille. Meillä ei ole kokonaiskuvaa työstämme. Emme saa tarpeeksi ravintoa.(jaahas, millaistahan ravintoa?) Otamme liikaa vastuuta. Meidän on vaikea löytää vaihtoehtoja. Luovumme arvoistamme. Tai emme ole löytäneet paikkaa elämässämme.
Palataanpa juttuun, jos jokin noista kohdista uppoaa niin että tunnen haluavani jakaa sen. Toki voin pyynnöstänne tehdä myös lisäreferointia jostakin aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti