Koulun penkillä

Lapseni,
opettajani.
Lempeys;
sinä sen sanoit,
sinä sen opetit.
Se on ainut tie,
sydämestä sydämeen.

Vaikka Maikki on jo aikuinen hän tuntee istuvansa usein koulun penkillä. Sinkkosen sanoin Maikki huomaa, että lapsi etsii hänestä ikäisensä esiin. Hyvä niin. Silti, ajattelen. On suuri mahdollisuus nähdä itsensä peilistä, vaikka se ei todellakaan aina tunnu hyvältä. Oletko sinä joutunut tai saanut katsoa itseäsi peilistä? Mitä sieltä on löytynyt? Onko löytynyt 3-vuotias? Onko löytynyt murrosikäinen? Maikin peilistä on löytynyt monen ikäisiä.

Entä onko joskus löytynyt tuo 3-vuotias ja oletkin päättänyt ottaa hänet syliin? Voi, kun Maikki näkee suuren mahdollisuuden tässä kohdin. Kuinka suuresti voisimmekaan helpottaa itsemme ja läheistemme olotilaa, jos saisimme tutustua sisäisiin lapsiimme! Jos saisimme katsoa sieltä peilistä näkyvää kuvaa lempeästi ja armollisesti. Silitellä ja jutella kuulumisia. Jos ja kun tuo 3-vuotias Maikki saisi tulla kuulluksi, hänestä saattaisi kasvaa hyvinkin vastuullinen aikuinen. Ajattele,  mikä lottopotti! Tuo murrosikäinen on aivan kuin lapiolla kaivamassa minusta ikäistään esiin ja löytääkin vastuullisen aikuisen. Edes joskus. Mitä tuo murrosikäinen saa tuntea? Olevansa hyväksytty kiukkuineen päivineen. Eikös olekin tärkeästä asiasta kyse?