Maikki mietti eräänä päivänä syytä omalle hieman epäselvälle, huonolle ololleen. Olipas vaikea aluksi tunnistaa, mistä asia kiikastaa. Pyörittelin asiaa suuntaan ja toiseen, kunnes yhtäkkiä välähti. Minähän olen pettynyt. Odotukseni ja tavoitteeni eivät kohdanneet todellisuuden kanssa. Syntyi pettymyksen tunne. Samalla hetkellä, kun lupasin itseni tuntea tuon tunteen se menettikin otteensa minusta. Aika ihmeellistä!
Oikeastaan asia taitaa olla aika yksinkertainen. Ihmisen psyyke kertoo tunteilla siitä, jos tavoitteet eivät ole sopusoinnussa sen hetkisen psyykeen tilan kanssa. Eli jos tavoittelen ja vaadin enempi itseltäni kuin silloiset resurssit mahdollistavat niin tuloksena on jokin tunne. Esim.pettymys. Okei, kuinkahan Maikin kannattaisi sitten toimia? Lakata tavoittelemasta? Oppia elämään pettymysten tunteiden kanssa? Heeelp?
Äkkiseltään tuntuisi, että kokeilisin kompromissia. En tavoittelisikaan kovin suuria. Harjoittelisin hyväksymään pettymyksiä. Hmmm.
Taitaapi olla tavoitteet Maikilla toisinaan niin tiedostamattomia, ettei pää kerkeä mukaan prosessiin. Ehkäpä olisi hyvä välillä hoksata myös, onko tavoitteet minun omia ja arvomaailmaltaan ns. puhtaita, ettei niissä kuuluisi vanhempien, opettajien jne. ääni. Joo, eli eipä tämä ollutkaan ihan simppeliä.
Joku ääni sanoo kuitenkin vahvasti sisälläni, että pettymykset kuuluvat asiaan. Ihan kuin tavoitteetkin. Voisiko olla niin ihanasti, että luonto hoitaa tämänkin asian puolestamme? Välillä vain jotenkin pienesti haistan ja tunnen, että moni asia on ajan saatossa muuttunut. Ihan kuin vain mieli olisi alkanut itsekseen työstämään tämän suuntaisia asioita oikeaan suuntaan. Jotenkin tavoitteet itsessään eivät olekaan niin tärkeitä enää. Voisiko sanoa, että epämukavuusalueella liikkuminen antaakin ihmeellisesti mahdollisuuden itsessään vain olla ja vähän kuin "lillua"? En tiedä. Hoksaakohan kukaan, mitä mietin? Se on kai vain fiilis, että vaikka kaikki ei olekaan hallittua ja kaunista, (oman mieleni mukaista),niin silti voin tuntea, ettei minulta mitään puutu. Saan luottaa. Kiitos. Iso kiitos.
Hieno kirjoitus. Vapauttava ajatus tuo tavoitteista höllääminen ja opettelua tuo epämukavuusalueella lilluminen :)
VastaaPoistaKiitos hyvistä kirjoituksista. Innolla odotan aina uusia kirjoituksiasi.
VastaaPoistaKiitos Riitta ja anonyymi. Kylläpä teki hyvää, kun sain palautetta. :)
VastaaPoistahirmuhyvä juttu tuo kun antaa luvan tuntea tunteen, se höllää otettaan. Niin se menee! Ja luen näitä sun kirjoituksia säännöllisesti, mukava aina kun on tullut uusi; 😊 harvemmin tulee kommentoitua vaikka ois paljon ajatuksia!
VastaaPoistaKiitos, Titta. Huomaan itsekin, etten juuri kommentoi toisten blogeja, vaikka se keskustelu voisi juurikin poikia jotain uutta. Kovastihan se ilahduttaa, jos jonkun mielipiteen saa kuulla vastapuoleltakin..vaikka usein tällaista omaa peilausta itteeni kirjoittelenkin. Nämä tuttuja varmasti kaikille.:)
VastaaPoista