Arvostelu

Miten usein ihminen löytää itsensä arvioimasta toista?
Miksi?
 - Itseään hän etsii.


Maikki nauttii ihanasta äidinkielestään. Sana arvostelu kertoo hyvin ytimekkäästi sen, mitä se merkitsee. Eikö se olekin vähän niin kuin arvon laittamista tai asettamista ihmistä tai jotain asiaa kohtaan?

Maikilla on ollut oppimista sellaisenkin asian kanssa kuin arvostelu. On vieläkin. Maikki osaa arvostella itseään ja muitakin. Mutta Maikki harjoittelee kaikenlaista. On ilahduttavaa, jos Maikki kuulee sellaista "piippausta" juuri silloin kun Maikin suusta alkaa tulemaan sanoja, jotka taitavat olla ensisijaisesti apukeinoja välttää Maikkia kohtaamasta itseään tai jotain vastaavaa. Tai että tuo "piippaus" alkaa ainakin häiritä niin, että Maikki nielaisee ja hengittelee ensiksi muutaman kerran ennen kuin tekee tai sanoo mitään.

Voi, tässä nään suuren mahdollisuuden oppia ymmärtämään ja tuntemaan itseä lisää sekä suorastaan mahdollisuuden auttaa meitä ihmisiä toimimaan hiukan ymmärtäväisemmin toisiamme kohtaan. Saisinkohan yhtään kannattajaa, jos perustettaisiin sellainen yhteinen kamppania? Arvostelenko ja ketä? -nimeltään. Kiinnitettäisiin edes päivän ajan huomioita siihen, kuinka arvostelemme toisia, itseä tai asioita. Tässä visioidessa tuli mieleeni, että luvattaisiin vieläpä sanoa toiselle "piip piip piip", kun huomattaisiin arvostelua toisen puheessa. Luulen, että sen kuulee ja erottaa paremmin toisen puheesta.

Miksiköhän arvostelen? Onko se aivan luonnollistakin pään sisäistä ns.palikoiden järjestelyä? Eikös arvot vaikuta luonnollisestikin siihen, mitä teemme ja kuinka elämme? Voinko arvioida arvostelun sijaan? Voinko tehdä sitä yhä useammin itseni kanssa vai tarvitsenko siihen toista ihmistä? Maikilla on sellainen kutina, että ylimääräisten juoruilujen jäädessä vähemmälle saavat elämää rakentavat ja eteenpäin vievät asiat enemmän tilaa. Elämästä saattaapi tulla mielekkäämpää ja helpompaakin pitkässä juoksussa. Mitä sanoo hän, joka tätä lukee? Alatko kanssani piippailemaan? ;)