Ihmisellä on päässään omat juttunsa, rakennelmansa,
polkunsa.
Ei pysyvinä
vaan elävinä.
Ihanasti elämän virta tekee suistoja,
vuolaampia virtoja,
oikopolkuja.
Kiitos,
kun voin tuntea näin.
Meillä on kullakin karttamme, NLP:tä lainatakseni. Aamupäivällä seurasin kohta 2-vuotiaamme karttaa ulkoillessamme. Hänen karttansa on hyvin "reitikäs" ja vaihtoehtoja täynnä oleva omaani verrattuna. Maikki voi hyvin opetella asiaa päivittäin ja todeta yhä ja yhä uudelleen, että se minun karttani ei ole todellakaan yhtä kuin maasto. Niin kuin ei sinunkaan, kanssakulkija. Olen oppinut kyseistä NLP:tä opiskellessa, että me vääristämme, yleistämme ja poisjätämme paljon informaatiota jatkuvasti. Hyvä niin, muuten aivomme kuormittuisivat liikaa. Mutta on erittäin havahduttavaa huomata, että kukin elelemme oman "sabluunamme" kanssa tätä elämää. Ja vieläkin helpottavampaa on ymmärtää, että minä voin muuttua ja muuttaa näin omaa karttaani eli tuota sabluunaa.
Se, mihin pystyn vaikuttamaan ovat omat mielikuvani, jotka ovat muodostuneet viiden eri aistikanavan avulla. Jos ja ja kun ymmärrän, kuinka tuo mielikuva syntyy ja miltä se näyttää voin alkaa hommiin. Eipä näytäkään niin houkuttelevalta se sininen fazerin patukka, kun pienennän sitä, muutan värit siitä mustavalkoisiksi ja laitan sen rautatiekiskoja pitkän menemään jne.Tilalle nappaankin lennosta jonkun toisen hyvän ja terveellisen vaihtoehdon, josta saan samoja hyviä fiiliksiä. Suurennan vaikkapa sen appelsiinin jättimäiseksi, meheväksi, raikkaaksi, mehukkaaksi jne. Tässäpä hieman referointia oppimastani eli NLP:stä, josta jo aiemmin olen jotain kirjoittanut. Ei muuta kuin oppimisen riemua tähänkin päivään! Yritetään muistaa, että ne oppimisen esteet ovat palautteita. Joka päivä on mahdollista valita toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti