Samanlaista erilaista

Aamulla avaan verhot.
Aurinko nousee.
Lintuset laulavat,
huolettomina.
Ruokaa, lämpöä, syliä,
vaatetta ja rajoja.
Koko päivän.
Ja taasen
aloitan alusta.
Joka päivä,
uudelleen.
Tärkeää.

Kuitenkin,
joka hetki uusi,
erilainen.
Täynnä mahdollisuuksia tuntea elävänsä,
juuri sitä hetkeä,
joka silloin on.
Nyt.


Maikilla syttyi lamppu solmiessa kengän nauhoja. Olin lähdössä viemään roskapussia ja tunsin voimakasta hyvän olon tunnetta. Hetken mietin, miksi minulla oli hyvä mieli, kunnes ymmärsin. Tajusin, että elin juuri sitä hetkeä, jossa olin. Heureka!

Rupesin miettimään tilanteita, joissa koin hyvän olon tunteita ja tajusin, että ne usein liittyivät siihen hetkessä olemisen kokemiseen, jota tuossa edelläkin koin. Aloin epäillä jopa sellaista, että se suklaapatukan hyvälle maistumisen mysteerikin liittyy tähän samaan asiaan. Siinä maistellessahan minulla on yksi aistikanava auki enempi ja näin saan varmemmin tunteen hetkessä elosta. Nyt Maikki ymmärtää, mikä siinä lähtemisessä ja tulemisessa on niin hienoa. Silloin saan elää sitä hetkeä varmimmin, mitä elän. Tai mikä siinä flow-tilassa on niin rentouttavaa? Se sen täytyy olla, että silloin elän juuri sitä hetkeä, jota elän. Hmm. Niinkö?

Päädyn jälleen siihen syvään viisauteen, että ei ole niinkään merkitystä, mitä teen tai mitä ympärilläni tapahtuu. Paljon merkityksellisempää on se, kuinka suhtauduin kaikkeen ympärilläni olevaan. Omaan suhtautumistapaan pystyn vaikuttamaan ainakin jonkin verran, ympäristöä ja elämän kulkua en voi hallita.