2-vuotias uninen pörröpää kävelee aamulla suoraan syliin. Joka aamu. Hän luottaa, että otan hänet syliin. Mitä minussa tapahtuu, kun minuun luotetaan täysin? Kun minuun uskotaan. -Otan lapsen syliin. Tietysti. Epäröimättä.
Missä vaiheessa luottamus ihmiseen alkaa horjua? Kokemusten myötä? Luotanko minä toiseen ihmiseen? Olenko itse luottamuksen arvoinen tai luotettava? Mistä tiedän, että joku toinen ihminen ei ole luotettava tai on luotettava?
Maikki haluaa luottaa ihmiseen. Haluan uskoa ihmiseen. Ajattelen, että jokainen ihminen ansaitsisi kokea luottamusta tai kokea olevansa luottamuksen arvoinen. Kyllä. Hänkin, joka on juuri minun luottamukseni pettänyt. Juurikin hän.
Huomaan, että luotettavalla ja luotetulla saattaa olla jokin yhteys. Mielenkiintoista. Onko "ei-luottavalla" ja epäluotettavallakin? Ehkä ei kannata yleistää. Asia riippuu niin monesta tekijästä. Esimerkiksi asianomaisten suhteesta.
Lisääkö luottamus luottamusta? Ruokkiiko epäluottamus epäluottamusta? Onko minuun luotettu? Kärsinkö luottamuspulasta? Mistä epäluuloni toista ihmistä kohtaan kumpuaa?
Niin. Ehkä en voi luottaa sataprosenttisesti ihmiseen koskaan. Olen ihminen. Niin kuin hänkin. Oikeastaan en voi muuta kuin luottaa. Että voin luottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti