Maikki miettii sitä, miten tärkeää olisi tulla ymmärretyksi. Siihen ei tarvita aina edes sanoja. Riittääkö halaus, kosketus tai ymmärtävä katse?
Olenko itse tullut ymmärretyksi? Mistä voin huomata, että tulin ymmärretyksi?
Tiedän, että kullakin ihmisellä on oma karttansa, sabluunansa, jonka avulla hän matkaansa taittaa. Noiden karttojen erilaisuuden vuoksi on vaikea ymmärtä toista ihmistä.
On siis vaikea ymmärtää, jos ei ymmärrä. Mitä tehdä, jos haluttaisi kuitenkin ymmärtää? Haluttaakokaan? Ehkä kannattaisi kysyä, haluanko ymmärtää itseäni? Uskallanko ymmärtää itseäni? Joudunko kohtaamaan tunteita, joita olen ehkä padonnut vuosikausia?Saattaa pelkonallerukka olla aika litassa, jos olen sitä kauan piilotellut. Ehkä vihanallekin on tullut painettua samassa rytäkässä piiloon. Aijai, on siinä tullut selkäkin kipeäksi kannatellessa pelkonallea ja vihanallea paidan alla. Ettei kukaan vain näkisi. Etten itsekään näkisi.
Miten helppoa se olikaan lapsena? Oliko silloinkaan?Ihastelin tytärtäni, joka sanoi, että kiukuttaa ja mua saa kiukuttaa. Kyllä. Sua saa kiukuttaa. Kun kiukkunalle kertoi asiansa, sai roikkua vapaana tuossa paidan helmassa, ei siitä ollutkaan mitään haittaa. Toimikin mokoma apuna. Rakas vihanalle! Kuulostaa helpolta. Miten se olikaan? Ymmärtäkseen toista ihmistä, täytyy ensin ymmärtää itseään. Selvää kuin pläkki, ai jaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti