keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Hallinnan tunne

Maikki joutuu tai saa tehdä töitä hallinnan tunteen kanssa. Mistä hallinnan tunne syntyy? Miksi Maikki tarvitsee sitä? Luoko se turvallisuutta? Onko se huono vai hyvä asia, molempia? Tunne sen täytyy olla. Samat asiat saattavat joskus luoda hallintaa, kun taas joskus ne eivät ole hallinnan tunteen tae.

Ihmisen ollessa pieni hän ei hallitse itseään, tunteitaan tai käyttäytymistään. Milloin ja miksi ihminen alkaa hallita tunteitaan? Hän yksinkertaisesti oppii, ettei kaikenlainen käyttäytyminen ole sopivaa. Oppiiko hän myös, että kaikenlaisten tunteiden kokeminen ei ole sopivaa? Oppiiko hän väistelemään tunteita, jotka eivät herätä positiivista signaalia ympäristössä? Oppiiko hän, että itkeminen on heikon ihmisen ominaisuus? Oppiiko hän, ettei vihaa saa näyttää tai kokea? Laitettiinko hänet omaan huoneeseen häpeämään? Yksin? Kuitattiinko hänen pelkonsa naurahduksella? Oppiko hän, että häntä ei oteta todesta? Oppiko hän, ettei hänenkään kannata ottaa itseään todesta?

Niin. Oppiko hän siis hallitsemaan tunteitaan? Ymmärrän lukemani perusteella, että tunteita ei tarvitse hallita. Totta. Ei tarvitse hallita. Pienen Maikin sisältä kuuluu syvä huokaus. Sinun ei siis pidäkään hallita tunteitasi. Jos teet niin, todellisuudessa sinä et hallitse tunteita vaan tunteesi hallitsevat sinua. Paradoksi!

Palataanpa alkuun ja siihen, miksi Maikilla nousi tällainen asia mieleen, kun hän luuttusi keittiön tahmaista lattiaa. Mistä Maikille tulisi sellainen vähän pysyvämpi hallinnan tunne tehdessään töitä lasten parissa? Ei, ei se tule siitä, että Maikki raivaa niska limassa paikkoja ja kieltää majojen ja kaiken hauskan tekemisen lapsilta. Silti, Maikki aina välillä luulee niin. Onneksi Maikki voi luulla. Onneksi Maikilla on mahdollisuus lukea, pohtia, kuunnella ja elää elämää lastensa kanssa. Onneksi Maikille on annettu niin paljon vastusta omaan kapasiteettiinsa nähden, että hän hoksaa ottaa ainakin välillä käyttöönsä ihmelasit.

Nuo ihmelasit ovat sellaiset, että niillä ei näe ympäristöä kovin tarkkaan. Mutta kun niihin osuu ihminen, niillä näkee tarkasti. Ne aivan kuin kameran lailla hakee fokusta, kunnes kuva tarkentuu. Ne päässä Maikki näkee, että lapsi, jokainen, kaikkine tunteineen, saa olla ja kokea olevansa hyväksytty. Ne päässä voi kokea todellista hallinnan tunnetta. Ne ovat siitä erikoiset lasit, että sinun täytyy käyttää niitä ahkerasti alkaaksesi itsekin uskoa niiden tehoon. Sanotaanko kuitenkin, että parin tunnin pidolla saa jo ihmeitä aikaan. Eikä Maikkia naurata yhtään. Nyt puhutaan tärkeästä asiasta.


5 kommenttia:

  1. Näihi sun juttuihin ei oo kommentoitavaa ku sä kerrot jutut just ja jetsullee <3

    VastaaPoista
  2. No, kiitos.😊Vaikka kyllä tässä ois saumaa teillä monilla lukijoilla antaa avartavaa kommenttia kirjoituksiin.

    VastaaPoista
  3. Sinähän hallitset Marjo paljon asioita eli taas puhut asiaa=) Jos aina yrittää hallita kaikkia tunteita ja asioita, niin jää pian itse elämä elämättä eli rentous katoaa. Tuo on siis ohje itselleni, joka tahtoo olla ikuinen käsijarru päällä- eläjä=) Mutta olen edistynyt kun tiedän heikkouteni.
    -Sami

    VastaaPoista
  4. Hienoa, Sami! Tunnistan samaa jarru -meininkiä ittessäni. Huomaan myös, että sanat on sanoja ja teot tekoja. Saahan näistä puhua, mutta se ei tarkoita, että olisi näissä jotenkin parempi. Sama aatami asustaa kaikkien sisällä.😉

    VastaaPoista
  5. Silti tuo viimeinen lause on musta tärkeä sulla,Sami.Saa iloita, jos jotain askeleita pääsee eteenpäin. Senhän tietää, että se on kohta ainakin sen yhden askeleen taaksepäin. Elämä kyllä pitää huolen, ettei irtoa jalat maasta. Näin minä kokenut. Ja hyväksi kokenutkin.

    VastaaPoista