Maikkipa lukee seuraavaa listaa hitaasti:
-Vi-haan.
-Pel-kään.
-It-ken.
-Ka-deh-din.
-In-ho-an.
Maikkipa lukee seuraavaa listaa hitaasti:
-I-loit-sen.
-Us-kal-lan.
-Ra-kas-tan.
-Vä-li-tän.
-Nau-ran.
Maikissa nuo verbit herättävät monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Mitä sinä tunsit tai ajattelit lukiessasi listaa? Voisinko valita millaisia verbejä suosin oman mieleni sisäisessä dialogissa?
Maikilla on ajatus, että noihin sanoihin tutustumalla ja niiden kanssa aikaa viettämällä hän voisi parantaa omaa oloaan. Jos lupaisin itseni tuntea noita tunteita enkä pidättelisi niitä ne eivät ehkä piiloutuisi tai ryöpsähtäisi niin helposti hallitsemattomina esiin.
Niin. Kuinka Maikki voisi harjoitella? Mietin, että olisi hyvä aloittaa aivan kuin varovasti, pikkuhiljaa edeten. Muistaen olla armollinen itselle. Eli silloin, kun takana ei ole montaa valvottua yötä tai ei ole kyseessä kaikista suurimpia tunteita herättävä tilanne. Miten harjoitus voisi mennä?
Samalla hetkellä, kun Maikin mielessä "läikähtää" kuuluisi ääni: Maikki, olet vihainen ja saat olla vihainen. Mitä Maikissa tapahtuu, kun hän kuulee nuo sanat neutraalilla, aikuisen rauhallisella äänellä lausuttuna? Vihan tunne häviää. Eihän siinä enää auta kuin keskittyä olennaiseen. Ruveta kuivaamaan toistamiseen kaatunutta maitolasia.
Ja tämä toimii lastenkin kohdalla. Maikki on testannut. Asia vaatii kuitenkin harjoittelua. Eikä valmista taida tulla. Maikista myöskin tuntuu joskus, ettei edes huvita kuunnella kenenkään aikuisen ääntä. Silti. Tästä on ollut minulle paljon apua, ehkä sinullekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti