Uskonko hyvään?

Maikki on usein miettinyt, mitä voisimme tehdä, ettei niin paljon pahoja asioita tapahtuisi maailmassa. Olen myös miettinyt, mitä minä voisin tehdä, että ihmiset lähellä voisivat hyvin. Olen saanut laidasta tuntea, että paras tapa auttaa toista ihmistä on kysyä ensin itseltä, mitä minä voisin tehdä, että minä voin hyvin.


Niinkö? Että itsekö itseäni? Eikös nyt ollut kysymys toisesta ihmisestä ja hänen ongelmistaan? Maikki. Lohdutuksen sanoja. Sinun ei tarvitse ratkoa tuon toisen ihmisen ongelmia. Sinun ei tarvitse ratkoa lapsen ongelmakäyttäytymisen syitä tai hankalan esimiehen käyttäytymisen syitä. Oikeastaan sinun ei pidäkään tehdä niin. Sinun täytyisi nähdä ensin itsesi. Sen jälkeen näet kyllä toisenkin. Mitähän Maikki hautoo mielessään?


Maikki näkee usein kaiken mielikuvissaan. Nytkin hän visualisoi. Hän näkee tuon edellämainitun tilanteen edessään mielikuvina. Hän näkee ihmisen. Toisen. Kolmannenkin. Kaikilla on päässään jonkinlainen "häkkyrä". Tuo häkkyrä sisältää kaikenlaisia putkia tai kanavia. Toisella ne ovat vähän suoremmassa kuin toisella. Toisella ne saattavat muistuttaa vuoristorataa ja toisella ne ovat ehkä nätisti ojossa kuin urkupillit. Nuo kanavat ovat syntyneet ja rakentuneet ihmisen elämän aikana. Niiden syntyyn ovat vaikuttaneet monet asiat. Esimerkkeinä perimä, ympäristö, elintavat, kokemukset.


Miksi Maikki hahmottaa itselleen asiaa tällä tavalla? Maikki on saanut joitakin kokemuksia siitä, että näkemällä tuon häkkyrän taakse hän voi auttaa paitsi näkemään itseään myös toista tuon kanaviston taakse. Tuo häkkyrä tuottaa siis toisinaan riitasointuja, loukkaavia sanoja, rumia sanoja ja pahuutta.


Lasten kasvatuksesta tekee vaikean kai juuri tämä asia. Niin. Vaikka voihan kasvattaja ollakin juuri tuo pieni ihmisen alku. Hän luottaa. On armollinen. Ja uskoo minusta hyvää. Hän näkee tuon "häkkyränkin" taakse.