Istua alas,
kuulla enkelten laulu,
nähdä kynttilän liekin valo,
tuntea kodin lämpö,
koskettaa pientä kättäsi.
Kysyä,
saanko luonasi olla?
Halpana,
avutonna,
vailla suuria töitä,
näyttävyyttä.
Kuin tuo pieni lapsi.
Herttainen joulun lapsi.
Joulu,
tule sydämeeni.
Joulun rauhaa Maikille ja kanssakulkijoille!
Samoin sinulle
VastaaPoistaja kiitos kaikista ihanista kirjoituksista tähän asti!
Kiitos, Riitta! Vahva tukeni monella "levelillä".😉 Kiva, jos olet tykännyt lukea pohdintojani. Huomaan, että olen itse saanut haastetta ja vireyttä blogistani syksyyn. Katsellaanpa, mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja jatkanko vielä.Tämä on ollut opettavainen kokeilu monella tapaa. Ehkä sekin, että tulevaisuutta ei tarvitse tietää niin tarkkaan.Antaa elämän viedä. 😊
VastaaPoistaToivottavasti jaksat jatkaa mielenkiintoista pohdintaa,vaikka ei itse jaksa aina kommentoida. Rauhaisaa ja kirjoitusrikasta vuotta 2015
VastaaPoistaMinä olen vähän kriittinen itselleni, eli en viitsisi kommentoida, jos ei ole olevinaan
VastaaPoistajotain järkevää sanottavaa=) Pukki toi kirjan: Miksi maali ei synny? Henkistä kuntoa pelaajalle. Siinä on jonkin verran samoja ajatuksia kuin Marjolla on ollut. Minulle ehkä tärkein oppi oli, että kannattaa harkitusti pyrkiä pois negatiivisesta ajattelusta. Se jää nimittäin päälle ja aivot toistaa useimmin käytettyjä ajatuksia.
-Sami
Kiitos, Ulla. Luulen, että kirjoitusharrastus jatkuu tänäkin vuonna. Ainakin omaksi iloksi.Sämpy, kuulostaa hyvältä ja tutulta. Vanhat kaavat tuppaa toistumaan. Kiitos muistutuksesta! Ja koetapa vaan kirjoittaa kommenttia ns.keveinkin perustein..siinäpä taas joutuu muuttamaan ajatteluaan.Saman voin sanoa tosin itsellenikin.Tarviiko olla jotain hirmu fiksua asiaa, ennenkö uskaltaa avata suunsa..miksi?Pelkääkö sitä, ettei joku hyväksy enää? Vai itseäkö pelkää, ettei itselleen kelpaa?On sitä niin pieni.Ihminen.
VastaaPoista