Hiljaisuus.
Aamu.
Lumihiutaleet putoilevat.
Hengitän.
Minä.
Kuulen itseni.
Ja saan valtavasti voimaa.
Tervetuloa uusi päivä! Tervetuloa elämä! On se hyvä, jos Maikki voi jakaa pienen hetken päivässä itsensä kanssa. Se antaa voimaa. Onko sinulla tapana etsiä se hetki? Mitä silloin teet? Mitä silloin ajattelet? Maikki kokee, että tarvitsee määräajoin hetkensä. Hän pitää siitä kiinni kaksin käsin. Hän ymmärtää, että hän palvelee silloin paitsi itseään myös läheisiään.
Ihana kirjoitus, pääsee aamun tunnelmaan!
VastaaPoistaItse(kin) olen aamuihminen. Silloin on eniten virtaa! Oma hetkeni on kuitenkin illalla talon hiljennettyä. En osaa mennä nukkumaan, jos joku lapsista vielä valvoo. Toisaalta pidän aamuista, niin nyt heräsi ajatus, että pitäisikö järjestää oma hetki myös silloin. Nyt herään n. 10min ennen ensimmäistä lapsen herättämistä kouluun. Mutta jos heräisikin tuntia aikaisemmin, lukisi päivän lehden, joisi kahvia, venyttelisi, nauttisi vain.. Vai voittaako uni tuon? En tiedä, pitää kokeilla. :)
Kiitti! Hyvä, kokeilepa! Minä koen aamut juuri parhaimpina "hetkieni" järjestämiseen. Kun on ajatus kirkas ja mieli seesteinen, on helppo nähdä hyvät asiat ympärillä. Menen aamun "toivossa" jopa nukkumaan ajoissa. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää.😉Koen, että mulle on tärkeää tuntea noita vahvoja hyvän olon tunteita, että jaksan toimia välillä aika vaativassakin työssä lasten kanssa. Sitä mietin, että aamulla hyvän olon fiilikseen riittää teekuppi ja puiden katselu. Miten musta tuntuu, et illalla vaikeampi päästä niin helposti kiireettömään ja läsnäolevaan fiilikseen?Onko sitä jo niin väsynyt päivän touhuista?
VastaaPoista