Kello raksuttaa. Maton hapsut ovat suorassa. Auringon valo siivilöityy verhon läpi lattiaan. Ei ole kiire. Kahvinkeitin porisee. Maikki istuu keinutuolissa. Mitähän hän ajattelee?
Olen kysellyt joskus vanhalta Maikilta neuvoja. Maikista on tuntunut vaikkapa siltä, että kodissa vallitsee kesyttämätön siivo. Tai hän on tuntenut olevansa niin kiireinen, ettei aika riitä alkuunkaan. Ehkä kysymykset lasten kasvatuksesta tai ylipäätään elo ihmisten kanssa on mietityttänyt Maikkia. Tai hän on ollut muuten vain solmussa ajatusten ja tunteidensa kanssa. Niin, onko vanhalla Maikilla ollut antaa neuvoja? Kyllä on, jos Maikki on kyennyt kuuntelemaan.
Vanha Maikki on kehottanut minua istumaan. Istumaan. Ottamaan lapsen syliin. Syliin. Tekemään sitä, mikä tuntuu erittäin arvokkaalta. Arvokkaalta.
Usein ovat vanhan Maikin neuvot olleet kullankalliita!
On löytynyt pieni puhdas kolo pöydästä,
teekupille.
On hahmottunut eteisen kenkävuoren keskeltä polku,
juuri sopiva minulle.
On löytynyt sopivat lasit päähän,
katsella ikkunan tahmoja,
elämän varalle.
On löytynyt armollisuutta itseä kohtaan,
kiitos Korkeimmalle.
Silti Maikki ottaisi niin mieluusti tilanteen haltuun. Laittaisi paikat kuntoon ja näyttäisi muillekin parastaan. Semmoinen on ihmisen mieli. Mitä pontevammin haen hyväksyntää muualta, sitä varmemmin en sitä saa. Loppujen lopuksi. Senkö vuoksi kiikkustuoli-Maikki kehottaa istumaan? Kuuntelemaan? Ottamaan lapsen syliin? Kysymään, mitä asiaa hänellä on? Ja hänellä on.
Kuopion seudulla on ollut nyt pari perhesurmatapausta ja olen miettinyt, että miksi sosiaalityöntekijöille maksetaan huonompaa palkkaa kuin
VastaaPoistavaikkapa joillekin insinööreille? Kertoo varmaankin siitä, mitä yhteiskunnassa arvostetaan.
Sami
Hieno kirjoitus. Ihana kieli. Tuo on oikeasti hyvä näkokulma, että mitähän itse vanhempana vastaisi nykyhetkeen. Luulen, että moni iäkkäämpi haluaisi elää edes päivän sitä aikaa, kun lapset olivat ympärillä. En usko, että silloin "vanhus" alkaisi siivota tmv.
VastaaPoistaEihän sitä useinkaan jaksa ajatella noin jalosti, inhimillisiä kun ollaan, mutta säilyisi (edes välillä) mielessä se, mikä oikeasti on tärkeää..
Samilla hyvä pointti! Ehkä arvostusta löytyy, jos kysyy. Tekoihin vastaa hitaammin /naisvaltainen ala ?
Kiitos, Riitta.Minäkin miettinyt Sami samaa.Onkohan sodallakin omat seuraukset yhteiskuntamme rakenteisiin jne.?On vain täytynyt selvitä niistä kauhuista ja eihän niistä silloin helposti puhuttu vaan tekemällä ja suorittamalla korjattiin asia. Toivotaan ja pyritään omalta osaltamme tekemään myös niitä arvojen mukaisia tekoja.Yksikin hyvä sana voi olla merkittävä.
VastaaPoistaJäin vielä miettimään tuota vanhusta ja hänen sanomisiaan.Voisinko tehdä niistä sanoista itselleni ns.huoneentaulua?Harjoitella, jolloin ajatukset alkaisivat ohjata käyttäytymistäni. Vapautuisi energiaa ja huomaisi voivansa paremmin.
VastaaPoistaErittäin huomionarvoisen näkökulman antaa Maikki kirjoituksessani näkyvä "Mitä tekisin/ajattelisin vanhuksena?". Sami, ihan totta. Sosiaalityö on erityisesti henkisesti rankkaa. Siitä pitäs saaha vielä oma lisäsä mielestäni!
VastaaPoistaMielenkiintoista keskustelua..sosiaalityö on aivan solmussa tämän päivän suomessa,joten nyt tarvitaan meitä luomaan yhteishenkeä luottamusta toistensa kunnioittamista lapsenkatsetta läsnäoloa.Itse saanut kokea nii paljon parasta on juuri tänään lapsen sotkut leikit ja se ilo jokakumpuilee lapsen sydämestä.miten saisimme kohtaamaan eri ikäkaudet perheissämme?meillä isovanhemmat ovat aika etäällä ja harmittaa suunnattomasti mutta tulee aika jolloin saamme asiat kohtaamaan.
VastaaPoista