Merkillinen.
Tuo ihminen.
Siis minä.
Kun kohtaa tunteen,
joka on epämiellyttävä,
niin laittaa sen mieluummin sivuun
kuin kohtaa sen.
Ja siinä se tunne on
sitten aina vastassa,
kun aamulla herää.
Miksi? Miksi Maikki ei halua liikkua epämukavuusalueella? Jokin häntä estää. Se jokin tekee hänet niin paljaaksi, että rupeaa viluttamaan. Hänellä on pelko, että hän paljastuu. Kenelle? Itselleenkö? Mieluummin kulkee tuulitakissaan, tietämättä, mitä menettää. Hän on loppujenkin lopuksi vain ihminen.
Ni-in. Joskus epämukavuusalueella olo ja elo tuntuu niin pahalta, ettei jaksa kulkea siellä. Oikeastaan aina siellä olo on vähän epämiellyttävää. Mutta, jos en astu edes varpaillani sinne, pikkuhiljaa, kurkkaa vaikka oven raosta sinne, niin en saa mitään uutta/pääse eteenpäin vaan jumitan vanhoissa jutuissa...
VastaaPoistaLaitoin aikaisemmin tähän kommentin,mutta jäi vissiin leijumaan jonnekin. .
VastaaPoistaSitä vain, että täytyykö aina kulkea epämukavuusalueen läpi, jotta saisi "voittajafiiliksen "?
En siis tiedä :)
En tiedä minäkään, Riitta.Jostakin olen lukenut, että suurinta onnea voi kokea ninenomaan epämukavuusalueella ollessaan..siis jos siellä pystyy kokemaan onnea. Mutta semmostakin olen miettinyt, ettei ihminen taida kovin herkästi astua epämukavuusalueelle, jos ei ole ns.pakko. Siksikö sanotaan, että koettelemukset ja kriisit ovat tavallaan uusi mahdollisuus.
VastaaPoistaEn todellakaan ole varma, mutta oma mutu-tuntuma olis että pitäis mennä epämukavuusalueen läpi, että voi kokea "voittajafiiliksen". Tietysti onnellisuutta ja onnea voi kokea muulloinkin...
VastaaPoistaNii-in. Mitä sitten "voittajafiiliksellä" tarkoitetaankaan? Ainakin se voi olla toisen mielestä tosi pieni askel, mutta se voi olla itselle iso askel.
VastaaPoistaIte tulkitsen "voittajafiiliksen" itsensä voittamisella. Ei sillä, mitä muut ajattelee, vaan mitä itse ajattelee. Päästä jonkun kynnyksen yli, minkä on ehkä luullut olevan mahdotonta...
PoistaAivan, Jenni.
VastaaPoista