Kun katson sinua .
Pieni.
Näen paljon enemmän.
Pysähdyn,
sinä pysäytät.
Maailma on suuri,
sinä suurempi,
kaikki.
Usea ihminen ei ole saanut kokea huomatuksi tulemista. Vasta luin muistaakseni Kalevasta kirjoituksen, jossa pohdittiin nykypäivän pahojen tekojen syitä. Kirjoitus nostaa minusta tärkeän näkökulman esiin : Viestitänkö läheiselle ihmisille välittäväni, ottavani hänet todesta? Elämme verkostuneina virtuaalisesti, mutta olemmeko henkisesti verkostuneita? Yksikin ymmärtävä sana, katse tai teko voi merkitä jollekin ihmiselle toivoa ja uskoa elämään. Miksi en tekisi sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti