Luin jostakin, että ihminen katselee maailmaa samanlaisin silmin kuin hänen vanhempansa ovat häntä katselleet. Kanssakulkijani totesi, että siinäpä on taas hyvä mahdollisuus syyllistää itseään.
Minulla on monta lasta. Jo tämän vuoksi joudun tai saan kohdata jatkuvasti tunteen nimeltä syyllisyys. Onko se sinulle tuttu tunne? Olen joutunut miettimään koulussani usein, että kuka minua syyttää? Lukemani (Tunne lukkosi, Kimmo Takanen) ja kokemani perusteella ymmärrän, että syyttävä ääni on usein jonkun tahon ääni. Tällaisia tahoja voivat edustaa vanhemmat, opettajat, kaverit, yhteisöt, media jne. Lisäksi sieltä sielun sopukoista saattaa kuulua hyvinkin voimakkaana sen pienen lapsen ääni, joka ei saanut aina luonnollisestikaan kaikkia tarpeitaan täytetyksi. Kolmas ääni kuuluu vastuulliselle aikuiselle, joka ikäänkuin kuuntelee kahta aiempaa ja jonka ääntä kyseinen kirja ohjaa kuuntelemaan. Tunne lukkosi-kirja ohjaa etsimään ja kuuntelemaan noita kolmea eri ääntä: sisäisen lapsen, sisäistetyn vanhemman ja vastuullisen aikuisen. Kenen ääntä sinä kuuntelet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti