-Äiti, mää en halua mennä hammaslääkäriin.
-Okei, sää et halua mennä hammaslääkäriin?
-Mua pelottaa.
-Sua pelottaa.
-Kun mää en tiiä, mitä ne tekee.
-Niin, kun ei voi tietää, mitä ne tekee.
-Äiti, mua ei pelota enää.
Onko sulla omaa "pelkonallea"? Mulla on. Sen kanssa on kiva leikkiä. Sitä voi silittää, halia ja vaikka vähän ravistella. Mun pelkonalle tykkää olla piilosilla. Välillä sitä saa etsiä kauan. Joskus se pölähtää paikalle ilman lupaa ja säikäyttää. Joskus se istuu sylissä ja meillä on silloin kivaa. Tai oikeastaan aika tavallista. Silloin minä huomaan olevani minä, enkä se toinen, joka yrittää pitää nallerukkaa kainalossa piilossa.Eikä se ole mikään kiltti nalle se, vaan semmoinen rimpuileva nalle, joka on väkisin puserrettu pieneen koloon. Silloin ei ole hyvä olla mulla, eikä nallella.
Ihana kirjoitus! Mielenkiintoista miettiä, miten kohtelee omaa "nallea ", missähän mytyssä se milloinkin on.. :)
VastaaPoistaKiitos, Riitta! Minä miettinyt sitä, kuinka kohtelen nallejani. Oon huomannut myös, että ovat mokoma ovelia. Pelkonallekin on löytynyt usein vihanallen takaa.;)
VastaaPoistaMinä-kin miettinyt siis..
VastaaPoistaPelko nalle löytyy monen tunteen takaa. Aah kun saat raivattu tunteet ja pelko paljastettu.....todella helpottavaa!
VastaaPoistaPitääpä ruveta tarkkailemaan nalleja. Kateus-Kalle-Nallekin voi joskus löytyä jonkun toisen tunteen takaa...
VastaaPoistaNiimpä!Tsemppiä nallejen kanssa!Niiden kanssa saakin tehdä hommia kärsivällisesti.Mokomat oppineet niin piiloutumaan, että heti, kun rakkaus loppuu, niin painuvat piiloon ja juntturoivat.;-)
VastaaPoista