Olen lukenut viime aikoina kirjaa nimeltä Joustava mieli. (kirjoittanut Arto Pietikäinen) Huomaan, että kyseinen kirja ja muutkin ns. ammatin kasvuun liittyvät kirjat antavat mukavasti potkua arkiseen aherrukseeni lasten parissa. Vaikka luettujen sivujen määrä jää usein 10-20/pv, niin se riittää muistuttamaan minua siitä, miksi työni on tärkeää.
Joustava mieli- kirjan anti perustuu HOT- menetelmään. Menetelmän luoja on Steven C. Hayes. Tuo HOT-sana muodostuu sanoista hyväksymis-ja omistautumisterapia. Kyseinen menetelmä on koettu toimivaksi ja tuloksekkaaksi työstressin ja työhyvinvoinnin hoidossa.
En rupea kirjaa kokonaisuudessaan referoimaan, mutta muutaman kohdan nostan kirjasta esiin. Kyseisen menetelmän avulla voimme kehittää omaa psykologista joustavuutta. Kirjassa joustavuus on jaettu kuuteen osa-alueeseen. Nämä osa-alueet läpikäymällä ja niitä harjoittelemalla henkilö voi oppia psykologista joustavuutta.
Ensimmäisenä pyritään erittelemään ajatukset. Kun ihminen oppii eriyttämään ja tunnistamaan ajatuksensa, niin hän ymmärtää , että ajatukset eivät ole tosiasioita. Suhde omiin ajatuksiin muuttuu. Toisena asiana harjoitellaan hyväksyntää. Esimerkiksi omien tunteiden hyväksyntää ilman välttelyä tai pakenemista. Kolmantena tavoitteena on kytkeä elämä nykyhetkeen.Neljäntenä tutustutaan omaan pysyvään minään, tarkkailija-minään. Viidenneksi kirkastetaan omat arvot ja viimeisenä omistaudutaan arvojen mukaisiin tekoihin.
Helppoako? Ymmärsin kuitenkin kirjaa lukiessani, että vielä kovempaa työtä teemme, kun puskemme hampaat irvessä eteenpäin. Me Ikäänkuin taistelemme itseä vastaan, kun emme kuuntele itseämme. Maikkia mietityttää. Elänkö minä elämääni arvojeni suuntaisesti? Omistaudunko arvoilleni vai teenkö niin kuin vain kuuluu tehdä? Uskaltaisinko, vaikka se vilun väre hiipiikin? Sehän on vain tunne. Sen kanssa on ennenkin selvitty. Uskon, että elämä saattaa olla keveämpää, kun tekee, mistä oikeasti tykkää ja mitä pitää oikeasti tärkeänä.
Ihanaa tekstiä <3
VastaaPoistaMitä jos ei huomaa et puskee hampaat irves?
VastaaPoistaSepäs se. Ei kait se haittaa, niin kauan, kun ei haittaa.😉 Tosiasiassa siitä taitaa kärsiä lähipiirikin?
VastaaPoistaTäytyypäs lukaista kyseinen kirja jotta pääsee jyvälle mikä on ajatus itselläni läikähti hieman yli niin paljon asiaa..
VastaaPoistaJoo, niin kannattaa Ulla. Saa rauhassa lukea ja "pureskella".
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus! MItä tosiaan, jos ei huomaa, että puskee vastatuuleen tai ainakin pieneen puhuriin? :)
VastaaPoistaSitä niin helposti toistaa samoja asioita, kelaa samoja ajatuksia jne. Voisko jotain päästää irti, ottaa uutta tilalle, että olisin vielä enemmän minä..
Kyllä, Riitta. Varmasti voisin jostakin luopua..mutta miksi se on niin vaikeaa? Siksikö, että se herättää epämiellyttäviä tunteita?
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhminen on niin ympäristönsä "orja".... Ei tarvi olla. Vaik ei sitä monast huomaakaa. Suorittaa vaan. On paljon helpompaa jos on itsensä " orja". : ) kai se on sit sitä et ois sinut ittes kans.
VastaaPoista