Maltanko kuunnella?

-En. Maikilta vastaus tulee kuin piippuhyllyltä. Miksi Maikki vastaa nopeasti? Miksi Maikki suunnittelee jo toisen ihmisen puhuessa omaa vastaustaan?Mihin Maikilla on niin kiire?

Pelkäänkö, etten tule kuulluksi tai ymmärretyksi? Miksi puheeni on (varsinkin kotona) tunteiden sävyttämää? Jokin pakottaa. Kiiruhtamaan. Voinko valita, mitä puhun tai miten nopeasti vastaan? Onko olemassa vaara, ettei toinen ihminen jaksa odottaa, jos ensin vain kuuntelen ja sitten vasta vastaan? Mitä tapahtuu, jos oikeasti kuuntelen?Mitä tapahtuu minulle? Mitä tapahtuu kuunneltavalle?

Niin. Maikki voisi olla usein ihan vaiti. Kuunnella vain, mitä toisella on minulle sanottavaa.Maikki on joskus haaveillut vaikkapa vain päivästä perheessämme, jolloin emme puhuisi lainkaan toisille. Kuuntelemiseen ei tarvita sanoja. Ilmaisemisessakin kaivattaisiin usein petrausta, ainakin meillä. Usealta taholta kannustetaan puhumaan. Maikki ymmärtää, että vähintäänkin yhtä tärkeää olisi oppia kuuntelemaan.

Se, miksi minusta olisi tärkeä oppia kuuntelemaan liittyy yksilön omaan hyvinvointiin ja sitä kautta läheisiimme. Yksi oiva keino oppia tuntemaan itseä on toisen ihmisen kuuntelu. Pienet vauvat ovat antaneet minulle tähän hyvän mahdollisuuden.Myöskin kaikki ihmiset, jotka herättävät tunteita suuntaan ja toiseen antavat hyvän mahdollisuuden oppia tuntemaan itseä paremmin. (Olen kuullut tutkimuksesta, jossa oltaisiin löydetty ihmisestä peilisoluja. Kuka tietää enemmän kertokoon.)

Maikki ajattelee, että jos ihminen olisi täysin sujut itsensä kanssa toisen ihmisen sanat eivät esim.loukkaisi häntä. (Huom.Jos.Sitä hän ei ole eikä tule olemaan koskaan.) Eli tällöin voisimme todella kuunnella tuota kanssakulkijaa. Olemme kuitenkin ihmisiä, jonka vuoksi kuulemamme saa meidät tuntemaan. Tässä kohdin Maikki näkeekin hyvän sauman oppia uutta itsestään. Nuo toisen sanomat sanat ja niiden tapa "asettua minuun" kertovat minulle paljon itsestäni. Ei tarvitse kuin kuunnella.