perjantai 7. marraskuuta 2014

Vauvelin opissa

Vaviskoot,
nuo isot ja pätevät.
Minä,
haparoivalla kädelläni,
näytän elämän suunnan.
Olen niin täysi,
niin avuton.
Rakkaus.


Maikilla on ollut monta mahdollisuutta katsoa elämää silmiin. Maikki on siitä hyvin kiitollinen. Kiitos.

Mistä sinä olet kiitollinen? Kirjoitatko sinä kiitospäiväkirjaa? Maikki meinaa aina välillä unohtaa sen. Ja tunnen, että juuri siitä olisi hyvä aloittaa. Joka aamu.















4 kommenttia:

  1. Niin on ihana runo. Tiedän miltä tuntuu kun ei ole kiitollinen <3 Olen siitä hyvin kiitollinen kun tiedän miltä tuntuu olla kiitollinen. Olen kiitollinen hyvin pienistä asioista. Olen kiitollinen kun on hyvä olla. Olen kiitollinen kun tunnen iloa ja näen sen läheisissäni. Olen kiitollinen kun haluan auttaa muita ja minua autetaan.

    VastaaPoista